Category Archives: Uncategorized

STABIILI Podcast Jakso 55: Primitiivirefleksit ja erilaiset hermostotyypit

Jaksossa keskustelemme toiminnallisen neurotieteen erityisasiantuntijan Marko Siivosen kanssa hermostosta ja sen optimaalisesta toiminnasta arjessa ja urheilussa.

Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit ovat sikiö- ja vauva-aikana esiintyviä, tahdosta riippumattomia automaattisia kehon reaktioita. Primitiivirefleksien tarkoitus on toimia kasvun ja kehityksen tukena. Jos primitiivirefleksit eivät sammu kasvuun kuuluvien kehitysvaiheiden aikana, voivat ne aktiivisena ollessaan aiheuttaa hermostoon turhia liikemalleja. Primitiivirefleksit voivat myös aktivoitua uudelleen aikuisiällä esimerkiksi ison leikkauksen, infektion, päänlyömisen, isojen emotionaalisten shokkien tai pitkittyneen stressitilan seurauksena.

Päälle jääneet primitiivirefleksit ovat toiminnallinen rasite, jotka kuormittavat ihmistä turhaan

Hermoston turhista liikemalleista johtuvat jännitystilat voivat aiheuttaa hermoston yliaktiivisuutta. Tämän vuoksi lihakset ja hermosto tekevät tahdosta riippumatonta, turhaa työtä, joka voi aiheuttaa erilaisia oireita kehoon ja mieleen.

Hermoston turhat liikemallit voivat aiheuttaa fyysisiä, motorisia, emotionaalisia ja kognitiivisia haasteita. Käytännössä nämä voivat näkyä muun muassa tunnesäätelyn haasteina kuten hyökkäävyytenä, impulsiivisuutena tai liiallisena herkkyytenä, oppimis- ja keskittymisvaikeuksina, vaikeuksina lukemisessa, päättelyssä ja matemaattisessa ajattelussa, aistiyliherkkyyksinä ja erilaisina jännitystiloina tai -pelkoina. Lisäksi primitiivirefleksit voivat aiheuttaa huonoa tasapainoa, lihaskireyksiä sekä kehonhahmotusongelmia ja yleistä kömpelyyttä. Tutkimuksissa on löydetty myös yhteys ADHD-oireilla ja primitiivirefleksien esiintyvyydellä. Päällä olevia primitiivirefleksejä sammuttamalla ADHD-oireet ovat usein helpottaneet.

Kartoitus ja hoitaminen

Hermoston turhia liikemalleja kartoitetaan sensomotoriseen metodiin kouluttautuneen asiantuntijan vastaanotolla. Hermostotestauksessa on tärkeää tutkia primitiivirefleksien esiintyvyys kehosta, ei oireiden perusteella. Kartoituksessa tutkitaan erikseen yleisimmät primitiivirefleksit erilaisten liiketestien avulla.

Päälle jääneiden primitiivirefleksien sammuttamisen kautta voidaan vapauttaa hermoston toimintaa, jolloin hermostosta poistuu turhaa kuormitusta ja primitiivirefleksien aiheuttamat oireet helpottuvat. Hoitaminen perustuu kyseisen primitiivirefleksin sammuttamiseen liikeharjoitteilla. Paras hoitovaste saavutetaan yhdistämällä kotiharjoitteiden säännöllinen tekeminen hoitokäynteihin. Vastaanotolla tehdään harjoitteita, fysikaalista käsittelyä sekä tarkistetaan hoidettavien primitiivirefleksien tilanne ja tarvittaessa ohjataan uusia harjoitteita. Kotiharjoitteet perustuvat primitiivirefleksien liikemalleihin, ja refleksien sammuttamiseen liikeharjoittelun kautta.

Erilaiset hermostotyypit eli synnynnäisten vahvuuksien kartoittaminen

Hermostosta voidaan löytää myös synnynnäisiä vahvuuksia sensomotorisen metodin testeillä. Esimerkiksi urheilijan hermoston testaamisen kautta voidaan selvittää yksilölle optimaalisia suoritusasentoja lajissaan. Onikki ja Vartiainen (2017) tutkivat opinnäytetyössään optimaalisinta asentoa tuottaa voimaa takakyykyssä. Heidän tutkimuksessaan 21 testatusta 18 henkilöä saavutti voimantuotollisesti parhaan takakyykkytuloksensa kyykkäämällä oman koordinaatiotyyppinsä mukaisessa asennossa. Kyse on hermoston ”syttymisestä”, joka mahdollistaa optimaalisen suorituksen.

Myös mielen tasolla hermostotyypin kartoittamisesta voi olla hyötyä esimerkiksi optimaalisen itsepuheen löytämisessä. Millainen itsepuhe tai valmentajan kannustus saa yksilön syttymään parhaiten kilpailutilanteessa eli mikä sytyttää hermoston toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla?

Kuuntele jaksosta lisäksi  

-mitkä asiat voivat nykytiedon mukaan vaikuttaa siihen, että primitiivirefleksi jää päälle?

-miten synnynnäisten vahvuuksien kartoittaminen ja hermoston vapaa toiminta voi auttaa esimerkiksi arjessa ja urheilussa?

-miksi hermoston vapaalla toiminnalla voi mahdollisesti olla vaikutusta burnoutista toipumiseen, ADHD-oireiluun tai krooniseen alaselkäkipuun, mille ei löydy muuta selittävää tekijää?

Lähteet:

Konicarova J, Bob P, Raboch J. 2013. Persisting primitive reflexes in medication-naïve girls with attention-deficit and hyperactivity disorder. Saatavissa:

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24092983

Kosonen, S. 2021. Vinke Pro-kuntoutuksen vaikutukset ja hyödyt alle 18-vuotiaiden huoltajien kokemana. Saatavissa:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/356520/Kosonen_Sani.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Latvala, J. 2019. Primitiivirefleksit aikuisilla. Saatavissa:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/265357/Opinn%E4ytety%F6_SFT16SM_Latvala_Jasmi.pdf?sequence=2

Melillo R, Leisman G, Mualem R, Ornai A, Carmeli E. 2020. Persistent Childhood Primitive Reflex Reduction Effects on Cognitive, Sensorimotor, and Academic Performance in ADHD.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33282806

Onikki, L. & Vartiainen, T.  2017. Sensomotorisen metodin vaikutus maksimaaliseen voimantuottoon. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/136466/Onikki_Lotta_Vartiainen_Timo.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Stabiili-podcast jakso 55, Marko Siivosen haastattelu

Kirjoittanut fysioterapeuttiopiskelija Elina Isaksson

STABIILI Podcast Jakso 52 ”Kymmenen myyttiä”

Keskustelimme hiljattain STABIILI Podcast- jaksossa kymmenestä eri myytistä liittyen CrossFittiin sekä fysioterapiaan. Vieraana oli MyPowerFixin perustaja Asta Vilenius sekä fysioterapia opiskelija Miia Korhonen.

Myytit ovat uskomuksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, kunnes tutkimuksia tehdään lisää ja tieto joko vahvistuu tai päivittyy. Fysioterapia-ala elää sekä kehittyy jatkuvasti, ja on oltava aktiivisesti tuoreimman tiedon ja tutkimuksien äärellä. Sukupolvelta sukupolvelle kulkeutuva tieto ja uskomukset, jota voi toisinaan kutsua myös myyteiksi, päivittyvät hitaammin. Tiedon päivittyminen voi kestää jopa yhden sukupolven verran. STABIILI Podcastin jaksossa 52 käsiteltiin muun muassa seuraavia myyttejä.

Onko haitallista, mikäli polvet ylittävät varvaslinjan tai kääntyvät sisäkiertoon?

Ei ole vaarallista mutta riippuu myös tilanteesta ja olosuhteista sekä resursseista. Polvien meneminen varpaiden yli on todella vanhentunutta tietoa, mutta edelleen kulkee myyttinä ihmisten mukana. Mietitään vaikka rappusten kävelyä jota jokainen on varmasti joskus tehnyt. On melko hankalaa päästä rappuja alas, jos ei anna polvien rullata varpaiden etupuolelle. Polvi nivelen olisi hyvä koukistua 120–150 astetta, eli enemmän kuin vain 90 asteen kulmaan. Niveliä liikuttamalla niiden täydellä liikeradalla ne pysyvät myös niin sanotusti terveinä. Passiivinen nivel on useimmiten jäykkä ja kivulias.

Polvien sisäänpäin kääntyminen taas on yhteydessä lonkan ja nilkan toimintaan. Polvesta itsestään ei juuri liikettä tule kuin koukistus- ojennus suuntaan, joten kyse on lonkan ja nilkan toiminnasta sekä hallinnasta, sillä polvi jää näiden kahden nivelen väliin. Mikäli totutamme niveltä liikkumaan tietyillä nivelkulmilla ja ”kerromme” että se on turvallinen, riittävän vahva ja hallittu liikesuunta, ei se ole haitallista. Asia erikseen, jos polvi joutuu yhtäkkiä sille epäedulliseen asentoon (sisäkierto ja rotaatio), jolloin vääntö saattaa olla liian kova ja nivelsiteet tai kierukka revetä. Pallo- sekä mailapeleissä näemme usein polvien kääntyvän sisään jonkin verran, mikä on täysin normaalia. Tämä ei tietenkään voimantuotollisesti ole optimaalisin kulma, mutta tarpeellinen ihmisen liikkumisen kannalta.

Keskustelun aiheena oli myös onko normaalia, jos virtsaa karkaa eli vähän lirahtaa kun hyppii, juoksee tai aivastaa?

Ei ole normaalia, mikäli se on toistuvaa tai pahenevaa. Kyseessä voi olla kireät, ylijännittyneet tai heikot lantionpohjan lihakset, mikä on melko yleistä paljon ja kovaa treenaavilla urheilijoilla sekä synnyttäneillä äideillä. Lantionpohjan lihasten tulisi olla rennot ja kimmoisat sekä vahvat ja nopeasti syttyvät, ihan kuin muidenkin lihasten, jotta ne voivat toimia optimaalisesti. Lirahtelu sekä kireys ja ylijännitys voi johtua monista eri tekijöistä. STABIILI Podcastin jaksossa pureudumme hieman syvemmin tähän sekä muihin keskustelun alla olleisiin myytteihin, joita ovat:

On mahdotonta oppia jokin uusi taito. Esimerkiksi tempaus, käsillä kävely tai muscle up.

Hieronta poistaa olkapääkivun.

Selkä ei saa pyöristyä ja on vaarallista, jos selkä pyöristyy.

Minulla ei ole kipuja, en tarvitse fysioterapiaa.

En voi juosta tai pelata tennistä, kun tulee olkapää, penikat tai jalkapohjat kipeäksi.

En pysty kyykkäämään alemmas.

CrossFit on vaarallinen laji raskausaikana ja sen jälkeen.

Sekä klassikko: ”Ei kipuu ei hyötyy”

Käy kuuntelemassa nämä 10 murrettua myyttiä, jotka löytyvät Spotifysta MyPowerFixin STABIILI Podcast jaksosta 52.

Penikkatauti

Sääriluun mediaalinen rasitusoireyhtymä, eli penikkatauti on yksi yleisimmistä rasitusvammoista urheilun harrastajilla. Penikkataudissa kipu paikantuu tibian, eli sääriluun mediaalireunaan. Usein kipu tuntuu säären alaosassa sisäpuolella, mutta kipua voi myös olla koko säären pituudella. Alkuvaiheessa kipu tuntuu harjoituksen alussa, mutta harjoituksen edetessä se helpottaa. Myöhemmässä vaiheessa se alkaa rajoittamaan harjoittelua ja lepokipu yleistyy. Hoitamattomana pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa säären rasitusmurtumaan.

Kipu aiheutuu säären sisällä olevan kudoksen tulehdustilasta. Tulehdustila syntyy, kun lihasaition lihakset turpoavat ja niitä ympäröivä kalvo ei anna periksi. Säären lihakset on jaettu neljään lihasaitioon: etummaiseen, syvään takimmaiseen, pinnalliseen takimmaiseen ja pohjelihasaitioon. (Kuva 1) Penikkataudissa tulehdus sijaitsee syvässä takimmaisessa lihasaitiossa, johon kuuluvat m. flexor hallucis longus (ison varpaan pitkä koukistajalihas), m. flexor digitorum longus (pitkä varpaiden koukistajalihas) sekä m. tibialis posterios (takimmainen säärilihas). Muutkin edellä mainitut lihasaitiot voivat kipeytyä.

Kuva 1: Säären neljä lihasaitiota poikkileikkauskuvassa.
1: Etummainen lihasaitio
2: Syvä takimmainen lihasaitio
3: Pinnallinen takimmainen lihasaitio
4: Pohjelihasaitio

Altistavia tekijöitä

Penikkatauti liitetään usein juoksemiseen, mutta se voi juoksun lisäksi kehittyä muidenkin alaraajan iskutusta sisältävien lajien yhteydessä. Penikkatauti voi johtua monesta eri tekijästä ja niiden summasta. Tutkimusten mukaan sääriluun mediaaliselle rasitusoireyhtymälle altistavia tekijöitä ovat ylipronatoitunut jalka, eli jalan holvikaaren madaltuminen, nilkan plantaarifleksion lisääntynyt liikerata, lonkan ulkokierron lisääntynyt liikerata, painoindeksi sekä alaraajojen lihasepätasapainot. Edellä mainituista esimerkiksi ylipronatoinut jalka liitetään usein muihin biomekaanisiin löydöksiin, kuten anteriorisesti kallistuneeseen lantioon ja sisäänpäin kääntyneeseen polveen. Lisäksi juoksutekniikalla, sekä juoksun tuki- että heilahdusvaiheella, on suuri vaikutus mahdolliseen penikkataudin syntymiseen. Vaivaan vaikuttavia tekijöitä voivat olla kaikki alaraajan nivelet.

Hoito

Penikkataudin hoidon tavoitteet ovat kivun lievitys ja kivuista kärsivän henkilön takaisin harjoittelun pariin saaminen. Kivun lievitykseen voi halutessaan kokeilla esimerkiksi hierontaa tai kinesioteippausta. Koska penikkataudin syyt voivat olla koko alaraajan alueella, on syytä selvittää kipua aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät huolellisesti. Alaraajojen nivelten liikkuvuudet on syytä tutkia ja lähteä korjaamaan mahdollisia vajaavaisuuksia. Fysioterapian tavoitteena penikkataudin hoidossa on alaraajojen linjauksen ja voimantuoton huolellinen tutkiminen ja mahdollinen kehittäminen, sekä lajikohtaisten tekniikoiden optimointi. Juoksijoilla varsinkin juoksutekniikan analysointi ja jalkaterän toiminnan tarkastelu on tärkeää.

Lähteet:

Bhusari, N. & Deshmukh, M. 2023. Shin Splint: A Review. National Library of Medicine. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9937638/

Winkelmann, Z., Anderson, D., Games, K. & Eberman, L. 2016. Risk Factors for Medial Tibial Stress Syndrome in Active Individuals: An Evidence-Based Review. National Library of Medicine.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5264561/

Menendez, C., Batalla, L., Prieto, A., Rodriguez, M., Crespo, I. & Olmedillas, H. 2020. Medial Tibial Stress Syndrome in Novice and Recreational Runners: A Systematic Review. National Library of Medicine. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7602098/

Platzer, W. 2003. Color Atlas of Human Anatomy, Vol. 1. Locomotor System. 5th revised edition.

Kuva 1. lähde https://o.quizlet.com/BdpHCvfQEz9drtYTb8Re9g_b.png