Tag Archives: treeni

STABIILI Podcast Jakso 52 ”Kymmenen myyttiä”

Keskustelimme hiljattain STABIILI Podcast- jaksossa kymmenestä eri myytistä liittyen CrossFittiin sekä fysioterapiaan. Vieraana oli MyPowerFixin perustaja Asta Vilenius sekä fysioterapia opiskelija Miia Korhonen.

Myytit ovat uskomuksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, kunnes tutkimuksia tehdään lisää ja tieto joko vahvistuu tai päivittyy. Fysioterapia-ala elää sekä kehittyy jatkuvasti, ja on oltava aktiivisesti tuoreimman tiedon ja tutkimuksien äärellä. Sukupolvelta sukupolvelle kulkeutuva tieto ja uskomukset, jota voi toisinaan kutsua myös myyteiksi, päivittyvät hitaammin. Tiedon päivittyminen voi kestää jopa yhden sukupolven verran. STABIILI Podcastin jaksossa 52 käsiteltiin muun muassa seuraavia myyttejä.

Onko haitallista, mikäli polvet ylittävät varvaslinjan tai kääntyvät sisäkiertoon?

Ei ole vaarallista mutta riippuu myös tilanteesta ja olosuhteista sekä resursseista. Polvien meneminen varpaiden yli on todella vanhentunutta tietoa, mutta edelleen kulkee myyttinä ihmisten mukana. Mietitään vaikka rappusten kävelyä jota jokainen on varmasti joskus tehnyt. On melko hankalaa päästä rappuja alas, jos ei anna polvien rullata varpaiden etupuolelle. Polvi nivelen olisi hyvä koukistua 120–150 astetta, eli enemmän kuin vain 90 asteen kulmaan. Niveliä liikuttamalla niiden täydellä liikeradalla ne pysyvät myös niin sanotusti terveinä. Passiivinen nivel on useimmiten jäykkä ja kivulias.

Polvien sisäänpäin kääntyminen taas on yhteydessä lonkan ja nilkan toimintaan. Polvesta itsestään ei juuri liikettä tule kuin koukistus- ojennus suuntaan, joten kyse on lonkan ja nilkan toiminnasta sekä hallinnasta, sillä polvi jää näiden kahden nivelen väliin. Mikäli totutamme niveltä liikkumaan tietyillä nivelkulmilla ja ”kerromme” että se on turvallinen, riittävän vahva ja hallittu liikesuunta, ei se ole haitallista. Asia erikseen, jos polvi joutuu yhtäkkiä sille epäedulliseen asentoon (sisäkierto ja rotaatio), jolloin vääntö saattaa olla liian kova ja nivelsiteet tai kierukka revetä. Pallo- sekä mailapeleissä näemme usein polvien kääntyvän sisään jonkin verran, mikä on täysin normaalia. Tämä ei tietenkään voimantuotollisesti ole optimaalisin kulma, mutta tarpeellinen ihmisen liikkumisen kannalta.

Keskustelun aiheena oli myös onko normaalia, jos virtsaa karkaa eli vähän lirahtaa kun hyppii, juoksee tai aivastaa?

Ei ole normaalia, mikäli se on toistuvaa tai pahenevaa. Kyseessä voi olla kireät, ylijännittyneet tai heikot lantionpohjan lihakset, mikä on melko yleistä paljon ja kovaa treenaavilla urheilijoilla sekä synnyttäneillä äideillä. Lantionpohjan lihasten tulisi olla rennot ja kimmoisat sekä vahvat ja nopeasti syttyvät, ihan kuin muidenkin lihasten, jotta ne voivat toimia optimaalisesti. Lirahtelu sekä kireys ja ylijännitys voi johtua monista eri tekijöistä. STABIILI Podcastin jaksossa pureudumme hieman syvemmin tähän sekä muihin keskustelun alla olleisiin myytteihin, joita ovat:

On mahdotonta oppia jokin uusi taito. Esimerkiksi tempaus, käsillä kävely tai muscle up.

Hieronta poistaa olkapääkivun.

Selkä ei saa pyöristyä ja on vaarallista, jos selkä pyöristyy.

Minulla ei ole kipuja, en tarvitse fysioterapiaa.

En voi juosta tai pelata tennistä, kun tulee olkapää, penikat tai jalkapohjat kipeäksi.

En pysty kyykkäämään alemmas.

CrossFit on vaarallinen laji raskausaikana ja sen jälkeen.

Sekä klassikko: ”Ei kipuu ei hyötyy”

Käy kuuntelemassa nämä 10 murrettua myyttiä, jotka löytyvät Spotifysta MyPowerFixin STABIILI Podcast jaksosta 52.

Penikkatauti

Sääriluun mediaalinen rasitusoireyhtymä, eli penikkatauti on yksi yleisimmistä rasitusvammoista urheilun harrastajilla. Penikkataudissa kipu paikantuu tibian, eli sääriluun mediaalireunaan. Usein kipu tuntuu säären alaosassa sisäpuolella, mutta kipua voi myös olla koko säären pituudella. Alkuvaiheessa kipu tuntuu harjoituksen alussa, mutta harjoituksen edetessä se helpottaa. Myöhemmässä vaiheessa se alkaa rajoittamaan harjoittelua ja lepokipu yleistyy. Hoitamattomana pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa säären rasitusmurtumaan.

Kipu aiheutuu säären sisällä olevan kudoksen tulehdustilasta. Tulehdustila syntyy, kun lihasaition lihakset turpoavat ja niitä ympäröivä kalvo ei anna periksi. Säären lihakset on jaettu neljään lihasaitioon: etummaiseen, syvään takimmaiseen, pinnalliseen takimmaiseen ja pohjelihasaitioon. (Kuva 1) Penikkataudissa tulehdus sijaitsee syvässä takimmaisessa lihasaitiossa, johon kuuluvat m. flexor hallucis longus (ison varpaan pitkä koukistajalihas), m. flexor digitorum longus (pitkä varpaiden koukistajalihas) sekä m. tibialis posterios (takimmainen säärilihas). Muutkin edellä mainitut lihasaitiot voivat kipeytyä.

Kuva 1: Säären neljä lihasaitiota poikkileikkauskuvassa.
1: Etummainen lihasaitio
2: Syvä takimmainen lihasaitio
3: Pinnallinen takimmainen lihasaitio
4: Pohjelihasaitio

Altistavia tekijöitä

Penikkatauti liitetään usein juoksemiseen, mutta se voi juoksun lisäksi kehittyä muidenkin alaraajan iskutusta sisältävien lajien yhteydessä. Penikkatauti voi johtua monesta eri tekijästä ja niiden summasta. Tutkimusten mukaan sääriluun mediaaliselle rasitusoireyhtymälle altistavia tekijöitä ovat ylipronatoitunut jalka, eli jalan holvikaaren madaltuminen, nilkan plantaarifleksion lisääntynyt liikerata, lonkan ulkokierron lisääntynyt liikerata, painoindeksi sekä alaraajojen lihasepätasapainot. Edellä mainituista esimerkiksi ylipronatoinut jalka liitetään usein muihin biomekaanisiin löydöksiin, kuten anteriorisesti kallistuneeseen lantioon ja sisäänpäin kääntyneeseen polveen. Lisäksi juoksutekniikalla, sekä juoksun tuki- että heilahdusvaiheella, on suuri vaikutus mahdolliseen penikkataudin syntymiseen. Vaivaan vaikuttavia tekijöitä voivat olla kaikki alaraajan nivelet.

Hoito

Penikkataudin hoidon tavoitteet ovat kivun lievitys ja kivuista kärsivän henkilön takaisin harjoittelun pariin saaminen. Kivun lievitykseen voi halutessaan kokeilla esimerkiksi hierontaa tai kinesioteippausta. Koska penikkataudin syyt voivat olla koko alaraajan alueella, on syytä selvittää kipua aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät huolellisesti. Alaraajojen nivelten liikkuvuudet on syytä tutkia ja lähteä korjaamaan mahdollisia vajaavaisuuksia. Fysioterapian tavoitteena penikkataudin hoidossa on alaraajojen linjauksen ja voimantuoton huolellinen tutkiminen ja mahdollinen kehittäminen, sekä lajikohtaisten tekniikoiden optimointi. Juoksijoilla varsinkin juoksutekniikan analysointi ja jalkaterän toiminnan tarkastelu on tärkeää.

Lähteet:

Bhusari, N. & Deshmukh, M. 2023. Shin Splint: A Review. National Library of Medicine. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9937638/

Winkelmann, Z., Anderson, D., Games, K. & Eberman, L. 2016. Risk Factors for Medial Tibial Stress Syndrome in Active Individuals: An Evidence-Based Review. National Library of Medicine.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5264561/

Menendez, C., Batalla, L., Prieto, A., Rodriguez, M., Crespo, I. & Olmedillas, H. 2020. Medial Tibial Stress Syndrome in Novice and Recreational Runners: A Systematic Review. National Library of Medicine. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7602098/

Platzer, W. 2003. Color Atlas of Human Anatomy, Vol. 1. Locomotor System. 5th revised edition.

Kuva 1. lähde https://o.quizlet.com/BdpHCvfQEz9drtYTb8Re9g_b.png

THE DAILY ACCESSORY & THE DAILY MOBILITY-VALMENNUKSET

CrossFit on harjoitteluna monipuolista ja kokonaisvaltaista, ja harjoitusmuotona mainio. Lajissa keskitytään varsinkin isoihin lihasryhmiin ja intensiteetti pyritään usein pitämään korkealla. Laji kehittää monipuolisesti kaikkia eri fyysisiä ominaisuuksia ja parantaa kykyämme suoriutua arjesta myös pitkällä tähtäimellä.

Isot, toiminnalliset liikkeet on mainio tapa kehittää voimaa, liikkuvuutta ja yleistä toimintakykyä. Jos kuitenkin haluaa parantaa suorituskykyä, vähentää puolieroja, ennaltaehkäistä loukkaantumisia ja liikkua paremmin, tyypillisen CrossFit- harjoittelun rinnalle kannattaa miettiä tukiharjoittelua. Tukiharjoittelun ideana on treenata niitä lihasryhmiä ja asioita joita itse lajiharjoittelussa ei tule tehtyä, nimen mukaisesti tukemaan lajiharjoittelua. Sillä vaikka CrossFit onkin monipuolista, tunnin aikana ei aina kerkeä ihan kaikkea harjoittelemaan. Kun CrossFitissä liikkeet keskittyvät isoihin liikkeisiin ja tiettyihin liikeratoihin, kannattaa sen tukiharjoittelussa treenata tiettyjä lihasryhmiä vähän eristetymmin ja etsiä liikeratoja joita lajiharjoittelussa ei juurikaan tule.

Tästä esimerkkinä olkapää, joka on lajissa yleisimmin kipeytyvä kehonosa: tyypillisessä lajiharjoittelussa ei olkapään tukilihaksia juurikaan treenata, mutta ne ovat tärkeässä roolissa nivelen hyvinvoinnin ja voimantuoton kannalta. Samoin CrossFitissä treenataan tyypillisesti olkapäälle horisontaalista työntöä (penkkipunnerrus, punnerrus) , vertikaalista työntöä (pystypunnerrus, käsilläseisontapunnerrukset) ja vertikaalista vetoa (leuanvedot), kun taas horisontaalinen vetoliike ja suhteellisen vähälle. Jotta olkapää toimisi optimaalisesti, tulisi myös tätä liikerataa harjoittaa. Ja jos taas mietitään polvea, jonka alueen ongelmat ovat myös yleisiä: esimerkiksi takareisiä treenataan lähinnä lonkan ojennuksen kautta (esimerkkinä maastaveto, kyykky, painonnostoliikkeet…), mutta sen päätoiminen tehtävä on koukistaa polvea. Kun taas etureittä, joka on yksi polven tärkeimmistä tukilihaksista, tulee treenattua useissa liikkeissä, kuten kyykyssä, mutta sen eristäviä liikkeitä ei lainkaan. Esimerkiksi näitä kahta lihasryhmää olisi hyvä treenata myös eristetysti.

Näiden esimerkkien lisäksi tukiharjoittelussa olisi hyvä treenata muun muassa kaikkia yhden käden ja yhden jalan liikkeitä, keskivartaloa monipuolisesti, pakaraa, kehonhallintaa, lavan alueen lihaksia, tasapainoa, jalkaterän lihaksia, nilkan lihaksia, liikkuvuutta… Listaa voisi jatkaa vielä pitkälle.

Olemme kehittäneet MyPowerFixillä yhteistyössä fysioterapeutti ja liikunnanohjaaja Maari Lehtoviidan kanssa kaksi valmennusta tukemaan CrossFit- harjoitteluasi; The Daily Accessory ja The Daily Mobility. Valmennusten ideana on tarjota päivittäiset, nopeat harjoitteet tukemaan CrossFit- harjoittelua (tai muuta toiminnallista harjoittelua). Molemmat valmennukset sisältävät 5 treeniä viikossa, kestoltaan 10-15min. The Daily Accessory keskittyy varsinkin tukilihasten ja kehonhallinnan kehittämiseen, kun taas The Daily Mobility keskittyy liikkuvuuden kehittämiseen aktiivisin harjoittein. Molempien valmennusten tavoitteena on parantaa puolieroja, ennaltaehkäistä loukkaantumisia, kehittää suorituskykyä, parantaa liikkuvuutta ja vähentää kiputiloja. Jokainen viikon treenistä on erilainen, ja treenit keskittyvät 4 viikon sykleihin joiden aikana harjoitellaan progressiivista tiettyä teemaa. Viikon aikana tulee treenattua koko kroppa läpi, aina vaihtaen teemaa neljän viikon välein. Treenit tulevat ohjeiden ja videoiden kanssa sovellukseen, jonka kautta voi myös kysyä neuvoa valmentajalta ja merkata omat treenitulokset. Valmennukset ovat saatavilla kuukausijäsenyydellä hintaan 24,90€/kk tai yhteishintaan 34,90e/kk, tai 3kk/6kk-paketeissa edullisempaan kuukausihintaan.

Linkit kurssien ostoon:

The Daily Accessory

1kk https://buy.stripe.com/14kbMM8sRa2kb5u000

3kk https://buy.stripe.com/7sIg3224t2zS3D2cMN

6kk https://buy.stripe.com/4gw4kk9wV1vOb5ufZ0

The Daily Mobility

1kk https://buy.stripe.com/7sIg3224t0rKddC7sy

3kk https://buy.stripe.com/7sI7ww4cB2zS7TicMT

6kk https://buy.stripe.com/dR6eYYgZn5M46Pe008

The Daily Accessory & The Daily Mobility

1kk https://buy.stripe.com/cN23gg4cB6Q84H6bIR

3kk https://buy.stripe.com/14k2cc24tdewddC5ku

6kk https://buy.stripe.com/3cs2cc8sRdewehG3cn

Urheilija ja vastoinkäymiset: kuinka selvitä ylikuormitustilasta ja loukkaantumisista?

Ylikuormitus:

Ylikuormitustilanteesta voidaan puhua, kun urheilija tai aktiiviliikkuja ei palaudu harjoituksesta tai kilpailusta normaalisti riittävänä aikana. Kohdatessa ylikuormitusta oireina on usein niin fyysisen, kuin kognitiivisen suorituskyvyn heikentyminen. Oireet vaihtelevat yksilöittäin mutta varsinainen syy ylikuormitukseen on useimmiten alipalautuminen. Alipalautuminen johtuu usein heikentyneestä palautumisesta sairauden jälkeen, huonosta ravitsemuksesta tai siksi, ettei palautumiseen ole riittävästi aikaa.

Lyhytaikainen ylikuormitustila kuuluu normaaliin harjoitteluun tavoitteellisessa harjoittelussa, kun urheilija pyrkii parantamaan suorituskykyä huippuunsa esim. kilpailuun. Tällaisesta jaksosta palautuminen kestää yleensä 2-4 viikkoa. Laiminlyötäessä palautuminen lyhytaikaisesta ylikuormitustilasta aiheutetaan elimistölle pitkittynyt ylikuormitus, joka aiheuttaa pitkittymisen venyessä kuukausien mittaiseksi myös palautumisen kestämistä kuukausien, jopa vuosien ajaksi. Fyysisen ylikuormituksen taustalla on usein myös harjoitteluun liittymättömät tekijät, kuten riittämätön monipuolisen ravinnon saanti, ruokailun väärä ajoitus sekä riittämätön yöuni ja muu palautusaika. Harjoitusmäärää lisättäessä myös unentarve kasvaa ja se jää usein huomioimatta.

Ylikuormitustila on varsinkin urheilijoilla yleinen vaiva. Noin 10% urheilijoista on ilmoittanut olleensa ylikuormitustilassa yhden harjoituskauden aikana ja koko urheilu-uransa aikana jopa 60%. Voidaan siis puhua merkittävästä vaivasta, joka koskettaa myös aktiiviliikkujia etenkin harjoitusmäärää kasvatettaessa pidemmälle ajalle ja palautumisen laiminlyömistä sen ohella.

Urheilussa sinnikkyys, tunnollisuus ja periksiantamattomuus ovat lähes välttämättömiä ominaisuuksia, mutta ikävä kyllä nämä piirteet voivat myös kääntyä itseä vastaan. Erittäin voimakkaina esiintyessään ne voivat ajaa liikaan suorittamiseen ja johtaa lopulta urheilijan ylikuormitukseen. Jos on jo valmiiksi vaativa itseään kohtaan ja pyrkii tekemään täydellisiä suorituksia niin urheilussa, töissä kuin muuallakin elämässä voi lopulta väsymys ottaa vallan ja johtaa uupumuksen kierteeseen. Suorituskyvyn lasku, jatkuva väsymys ja alhainen mieliala ovat uupumuksen esimerkkejä jotka tulee huomioida ja joita ei kannata vähätellä. Vaativille ajatuksille ei kannata antaa liiallista valtaa, eikä vertailla itseään liikaa muihin. Jokaista treeniä ei voi eikä kannatakaan vetää täysillä, vaan treenit täytyy osata erottaa kilpailusuorituksesta. Treenien ollessa fiksusti mietitty tukien harjoitusohjelman kokonaiskuvaa, säilyy harjoittelun intensiteetti ja kokonaiskuormituskin kehitystä tukevana ja palautumiselle on riittävästi tilaa. Jos haluaa treenata kovaa, on oltava tarkkana elämän muiden kuormitustekijöiden suhteen ja luonnollisesti huolehdittava  riittävästä energiansaannista ja palautumisesta. Urheilu on kuitenkin niin paljon muutakin, kuin jatkuvaa suorituskyvyn kehittämistä ja siksi onkin tärkeää, että siitä voi nauttia täysillä.

Loukkaantumiset CrossFitissä

Liikunnassa ja urheilussa riski loukkaantumiseen on väistämättä läsnä. CrossFit-harrastajilla esiintyvien vammojen kyselytutkimuksen myötä saatiin tulokseksi 3.1 vammaa/1000 h treeniä. Luku vastaa normaalia esiintymismäärää mm. painonnostajilla ja voimistelijoilla sekä on pienempi kuin mm. rugbyn pelaajilla. Yleisimmät vammat lajin parissa kohdistuvat olkapään alueelle ja jotka voivat johtua painonnosto- ja kippiliikkeistä. Tärkeässä roolissa ehkäistäessä loukkaantumisia ovat mm. järkevä valmennus, oman kehon tuntemus ja treeniyhteisön vastuullinen kannustus. Loukkaantumisia aiheutuu useimmiten lajin harjoittelua aloittaessa ensimmäisten 6 kk aikana. Myös sen jälkeinen vääränlainen tekniikka, aiempi loukkaantuminen, yli 11 tuntia harjoittelua viikossa sekä samojen liikkeiden liiallinen toistaminen kasvattavat loukkaantumisen riskiä.

Loukkaantumisten ehkäisemisessä liikkeiden turvallisuuden, tehon ja tekniikan kulkiessa käsi kädessä myös riskit vähenevät. Valmentajalla ja treenaajalla itsellään on iso vastuu lajissa, jonka luonteeseen kuuluu itsensä ylittäminen ja kovaa treenaaminen. Valmentajan tulisi nähdä milloin raja ylittyy ja toisaalta urheilijan itsensä tuntea oma kehonsa ja omat rajansa. Myös riittävä lepo, uni ja ravitsemus auttavat sietämään kovaa rasitusta. Kovan intensiteetin harjoittelussa henkisen jaksamisen ja kehon stressitasojen laskeminen tulee myös huomioida harjoittelun ohessa. Rentoutuminen itselle mielekkään asian äärellä tehostaa palautumista ja vähentää kehon stressiä unohtamatta riittävää unen ja levon määrää.

Loukkaantumisen hetkellä herää monesti erilaisia epätoivon värittämiä kysymyksiä, kuten ”tulenko koskaan selviämään tästä?” tai ”miten voin oikein jatkaa eteenpäin?” Vaikka se onkin kaikkea muuta kuin helppoa, saamme lopulta myös vastaukset noihin kysymyksiin. Monesti opimme olevamme vahvempia, kuin mihin itsekään uskoimme. Toisaalta tuska voi myös opettaa meitä näyttämään heikkoutemme, pyytämään apua ja tukeutumaan toisiin. Opimme väkisinkin tunteistamme, niihin reagoimisesta ja tunteiden käsittelemisestä. Osasta läheisistä voi tulla lohduttajia ja auttajia, kun osa tutuista voi vetäytyä antamaan rauhaa ja tilaa tuskan keskelle. Ehkä opit, keneen haluat turvautua jatkossakin ja kenen seura antoi sinulle synkissä hetkissä eniten. Loukkaantumisen hetkellä saamme myös lisää tietoa arvoistamme ja saamme usein myös suoraa palautetta siitä, olemmeko eläneet niiden mukaisesti. Mitä muutoksia haluan tehdä elämässäni? Miten huolehdin omasta jaksamisestani jatkossa? Mitä tarvitsen elämääni ja mitä taas en? Tuska saattaa yllättäen karsia kaiken turhan ympäriltä ja voimme sen myötä nähdä kirkkaammin, mitkä omat ydinarvoni ovat. Tuska kertoo siis rehellisesti myös sen, miten tärkeä asia oli tai on kyseessä.

Kuuntele lisää aiheesta STABIILI Podcast Jaksosta 45!

Kirjoittanut fysioterapiaopiskelija Kalle Vaihevuori

Lähteet:

Hulmi, J. 2015. CrossFitin lajianalyysi – Stenman. Lihastohtori blogi. Viitattu 21.02.2023.
https://lihastohtori.wordpress.com/2015/11/16/crossfit-stenman/

Piaseci, V. 2022. Olkapäävammat CrossFitissä. MyPowerFix blogi. Viitattu 21.02.2023.
https://www.mypowerfix.fi/olkapaavammat-crossfitissa/

Duodecim. Uusitalo, A. 2015. Urheilijan ylikuormitustila. Viitattu 21.02.2023.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12901

Pasanen, R. 2020. Tuska lisää tietoa. Psykologipalvelu Focus blogi. Viitattu 28.02.2023.

Pasanen, R. 2020. Urheilijan uupumus – Haastattelussa Asta Vilenius. Psykologipalvelu Focus blogi. Viitattu 28.02.2023.

Myllynen, M. 2021. CrossFit-harrastajien olkapäävammat ja niiden riskitekijät. Viitattu 21.02.2023.

Kinesioteippi

Oletko koskaan miettinyt, mitä oikein on tuo kirjava teippi mitä näkee urheilijoiden käyttävän? Tai miksi he edes sitä käyttävät? Onhan se siistin näköistä, mutta onko siitä jotakin hyötyä? Tässä blogi kirjoituksessa on tarkoitus käydä läpi hieman taustaa ja perus asioita kinesioteippiin liittyen ja antaa käsitystä siihen mihin sitä voisi käyttää.

Mitä on kinesioteippi?

Kinesioteippi on todella joustavaa.  Kinesioteippi on tehty puuvillan ja nylonin sekoituksesta. Sen on tarkoitettu matkivan ihon elastisuutta, jotta ihminen voi käyttää koko liikerataa. Kinesioteippi on myös veden kestävää ja se pysyy iholla jopa kolmesta viiteen päivään, vaikka harjoittelee tai käy suihkussa päivittäin.

Miten se toimii ja mihin sitä voidaan käyttää?

Kinesioteippi vaikuttaa iholla siten, että se nostaa ihon päällimmäisiä kerroksia jolloin ihon alle syntyy enemmän tilaa,  mikä tarkoittaa sitä, että aineenvaihdunta paranee, kun nesteellä on enemmän tilaa kulkea. Kinesioteippiä voidaan käyttää kivun lievitykseen, lymfa- ja verenkierron edistämiseen, arpikudoksiin, asennon korjaukseen ja faskialinjoihin. Kivun lievityksestä ja asennon korjaamisesta on kaikkein konkreettisimmin nähtävissä kinesioteipin vaikutukset, kun kipu helpottuu paikallisesti tai asentoa saadaan muokattua. Lymfa- ja verenkiertoteippauksissa vaikutus tapahtuu paineen muutoksen avulla, jonka tarkoitus on edistää aineenvaihduntaa paikallisesti.

Onko kinesioteipistä hyötyä?

Elokuussa 2021 tehdyssä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa katsottiin miten kinesioteippi vaikuttaa kiertäjäkalvosin vammoissa. Katsauksessa huomattiin, että kiertäjäkalvosimen oireiden teippauksesta on epävakaata näyttöä kipukokemuksessa, olkapään toiminnasta, kivusta liikkeessä sekä aktiivisesta liikelaajuudesta, kun verrataan kinesioteippiä sham-teippaukseen tai muihin konservatiivisiin hoitotapoihin, koska todistetusti näyttö on hyvin vähäistä kinesioteippauksesta. Kuitenkin tutkimuksissa on huomattu, että kinesioteippaus on vaikuttanut positiivisesti elämänlaatuun verrattuna konservatiivisiin hoitotapoihin. Kuitenkin tämän katsauksen perusteella kinesioteipistä ei ole merkittävää hyötyä.

Yhteenveto

Kinesioteipistä voi olla hyötyä, vaikka sitä ei tutkimuksissa pystytä näyttämään. Yksilön kokemia vaikutuksia on vaikea tutkia, mutta niin kauan kuin ihminen kokee saavansa kinesioteipistä hyötyä sitä kannattaa käyttää apuna hoidossa tai kuntoutuksessa. Monesti kinesioteippauksella saattaa olla vain placebo vaikutus, mutta sekin on hyvä asia, koska se tukee yksilön toimintakykyä. Kuitenkaan ei tule turvautua pelkästään kinesioteippiin, vaan kehoa tulee vahvistaa harjoittelulla ja kinesioteippiä voidaan käyttää tukena tässä prosessissa.

Lähteet:

https://www.healthline.com/health/kinesiology-tape#benefits

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35630037/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34365646/

Kuuntele lisää aiheesta STABIILI Podcastista!

Miksi vahvat pakarat?

Blogitekstissä käsitellään pakaralihaksia voiman näkökulmasta. Tässä tekstissä käydään läpi muun muassa mihin kaikkiin liikesuuntiin pakara vaikuttaa, mihin kaikkiin liikkeisiin pakaraa tarvitaan ja mitä vaikutuksia taas heikoilla pakaralihaksilla on muihin rakenteisiin.

Kaikkien fyysisten ominaisuuksien perustana voidaan pitää voimaa. Voimalla tarkoitetaan pystyvyyttä ja se vaatii voimaharjoittelua. Erityisesti CrossFitissa lihaksien tarvitsee tuottaa voimaa jokaisella voiman osa-alueella. Lihaksilta siis vaaditaan kesto-, maksimi- ja nopeusvoimaa. Liikkeitä suoritetaan usein myös hyvin erilaisista nivelkulmista, joka tulisi ottaa huomioon harjoittelussa. Ihmisen voimakkain liikemalli on lantion lannesarana, johon esimerkiksi kaikki nostoliikkeet perustuvat. (Mäennenä 2019, 19.) Yksi monipuolisesti lantioon vaikuttavista lihasryhmistä on pakaralihakset. Pakaralihakset ovat ihmiskehon yksi suurimmista ja voimakkaimmista lihaksista, ja niillä on tärkeä rooli ihmisen liikkumisessa optimaalisesti.

Uloimmat pakaralihakset koostuvat kolmesta lihaksesta; Iso pakaralihas, Keskimmäinen pakaralihas ja Pieni pakaralihas. Iso pakaralihas on pinnallisin näistä lihaksista ja sen tehtävät ovat lonkan ojennus ja ulkokierto. Ison pakaralihaksen ylemmät säikeet loitontavat ja alemmat säikeet lähentävät lonkkaa. Keskimmäinen pakaralihas on ison pakaralihaksen alla ja kaikkein alimpana on pieni pakaralihas. Näiden tehtäviin kuuluvat loitonnus, ojennus, ulko- ja sisäkiero sekä lantion stabilointi sivuttaissuunnassa. Uloimpien pakaralihasten lisäksi myös monet muut lihakset ovat osaltaan tuottamassa liikettä näihin liikesuuntiin. (Gilroy & MacPherson 2017, 420.)

Ison pakaralihaksen yksi tehtävistä on siis lonkan ojennus. Tätä liikesuuntaa ja sen hallintaa tarvitaan hyvin monessa liikkeessä kuten seisoma-asennon ylläpidossa, juoksussa, erilaisissa kyykyissä, hypyissä ja esimerkiksi tempauksessa ojennuksen on oltava hyvinkin räjähtävä. Ison pakaralihaksen normaali toiminta ja voima ovat siis merkittävässä roolissa arkipäiväisessä liikkumisessa sekä urheilusuorituksen optimoimisessa. Keskimmäinen pakaralihas taas stabiloi lantion asentoa sivuttaissuunnassa eli pitää lantion edestä katsottuna vaakatasossa, jolloin liike ei pääse vuotamaan sivulle. Keskimmäisen pakaralihaksen heikkous paljastuu usein yhdellä jalalla tehtävissä liikkeissä, kuten pistoolikyykyissä ja juoksussa.

Lihaksen heikkous voi johtua muun muassa lihasrevähdyksistä, lihasten käyttämättömyydestä tai lihassairauksista. Kun lihas on heikko, näkyy se lihaksen suorituskyvyssä heikentäen sen voimaa, tehoa sekä kestävyyttä. Heikkous voi näkyä esimerkiksi lihaksen kipuiluna, normaalien toimintojen ongelmina, vaikeutena liikkua tai heikkoutena nivelten stabiloinnissa. (Cameron & Monroe 2007, 64-65.) Lantion hallinnan heikkous johtaakin lantion kiertymiseen tai kallistumiseen etu-taka- tai sivusuunnassa aiheuttaen lisää rasitusta polven ja selän alueella.  Myös lihasepätasapaino voi vaikuttaa lantionhallinnan häiriöihin ja virheasentoihin. Ja kun liikekontrolli pettää, ei voimantuottokaan ole tällöin optimaalisinta. (Paunonen & Seppänen 2011, 31.)

Heikot pakarat tai niiden inaktiivisuus liikkeissä nostaa riskiä kiputiloihin ja loukkaantumisiin.  Kun pakarat eivät tee omaa tehtäväänsä, joutuu keho käyttämään kompensatorisia liikemalleja, jolloin kehon muut lihakset ja jänteet kuormittuvat enemmän aiheuttaen niihin ainakin pitkällä aikavälillä oireilua tai loukkaantumisia. Toissijaiset kärsijät heikoista ja inaktiivisista pakaroista ovatkin usein polvet, nilkat ja alaselkä. Tämä näkyy muun muassa polvien kääntymisenä sisäänpäin kyykyn aikana, lantion “pettämisenä” sivulle yhdellä jalalla seisoessa tai selän suurentuneena notkona. Näitä mahdollisia tulevia loukkaantumisia ja kiputiloja voi ennaltaehkäistä harjoittamalla pakaraa monipuolisesti jokaisesta liikesuunnasta, monella eri lihastyötavalla ja voiman osa-alueella. Näin tulisi harjoittaa kaikkia lihasryhmiä. Tällöin lihaksista on mahdollista saada kaikki “hyöty” irti.

Lähteet:

Cameron, M. H., Monroe, L. G., Michelle H. Cameron & Linda G. Monroe. 2007. Physical rehabilitation: Evidence-based examination, evaluation, and intervention. St. Louis, Mo: Elsevier Saunders

Gilroy, A. & MacPherson, B. 2017. Atlas of Anatomy. 3.painos. Thieme.

Paunonen M. & Seppänen L. 2011. Tehokas treeni puolessa tunnissa. Jyväskylä: WSOYpro Oy, Docendo Sport

Kirjoittaja fysioterapiaharjoittelija Essi Salonen.

Lantion liikkuvuuden merkitys CrossFitissa

Lonkkanivel on pallonivel, jonka ansiosta se liikkuu kaikkiin anatomisiin liikesuuntiin ja kykenee myös tuottamaan ympyräliikettä. Osa lonkkaniveleen vaikuttavista lihaksista kulkee myös polvinivelen yli, joten polvinivelen asento voi vaikuttaa reiden lihasten pituuden kautta lonkkanivelen toimintaan. Lonkkanivelen liikesuunnat ovat fleksio eli koukistus, ojennus eli ekstensio, lähennys eli adduktio, loitonnus eli abduktio sekä ulko- ja sisäkierrot (lateraali- ja mediaalirotaatio). (Pihlman ym. 2018, 55.)


CrossFit-harjoittelussa tehdään paljon liikkeitä, jotka vaativat hyvää liikkuvuutta lonkkaniveleltä etenkin fleksiosuuntaan. Harjoittelu sisältää niin voima- kuin kestävyys osioissa paljon liikkeitä, joissa mennään kyykkyyn. Jotta ihminen pääsee syväkyykkyyn, vaatii tämä lonkkaniveleltä erityisesti hyvää fleksio- eli koukistussuunnan liikkuvuutta. Tämän lisäksi kyykky vaatii erityisesti ylemmältä nilkkaniveleltä riittävää liikelaajuutta dorsifleksio-suuntaan sekä polviniveleltä riittävää liikelaajuutta koukistussuuntaan. Mikäli lonkan fleksioliikkuvuus on jostain syystä rajoittunut tai sen käyttöä ei hahmoteta oikein, on tyypillistä että ihminen lähtee kyykkäämään tuottamalla liikaa liikettä lanneselästä. Tällöin kyykystä tulee herkästi ”hyvää huomenta”-liikkeen näköinen ja selkä kallistuu liikaa eteenpäin kyykyn aikana. CrossFitissä syväkyykkyä vaativia liikkeitä ovat mm. etukyykky, takakyykky, rinnalleveto, tempaus, wallball sekä valakyykky. Kyykkyleveys on ihmisestä riippuen yksilöllinen ja toiselle sopii kapeampi kyykkyleveys, kun taas toiselle leveämpi. Tähän voi vaikuttaa lonkkanivelen liikkuvuudet rotaatiosuuntiin eli ulko- ja sisäkiertoihin (lateraali- ja mediaalirotaatio). Jos henkilöllä on laaja lonkkanivelen sisäkierto, on todennäköistä että hän kokee kapean kyykkyasennon itselleen sopivaksi. Kun taas, jos henkilöllä on laaja lonkan ulkokierto, voi leveämpi kyykkyasento tuntua luontevammalta.

Vaikka lihasvoima ja liikkuvuus ovat kaksi erillistä tuki- ja liikuntaelimistön kunnon osatekijää, niiden harjoittamista sekä harjoitusvaikutuksia kannattaa tarkastella myös kokonaisuutena. Nivelten rakenteen, toimintakyvyn sekä terveyden kannalta on edullisempaa, kun tietyissä kehon osissa on optimaalinen liikkuvuus ja tietyissä kehon osissa taas hyvä stabiliteetti. Mikäli liikkuvuus on rajoittunutta jossain kehon osassa, liikettä saattaa tulla rakenteisiin, joissa se ei ole toivottua ja suotavaa. (UKK-instituutti 2021.) Yksipuolinen sekä rasittava liikunta lyhentävät ja kiristävät ajan myötä lihaksia. Tästä seurauksena nivelten liikkeet voivat rajoittua ja jäykistyä. Lihasten venyvyyteen ja nivelten liikkuvuuteen voidaan kuitenkin vaikuttaa harjoittelulla. Säännöllisesti tehty alaraajojen nivelten liikkuvuusharjoittelu pitää nivelkapselit ja nivelsiteet joustavina, kun ne harjoittelun aikana lämpenevät ja niveleen kohdistuva paine vaihtelee. (Saarikoski 2016.)

Koska CrossFit-harjoittelussa liike tapahtuu myös lonkkanivelen osalta pääosin sagittaalitasossa (ylös-alas suuntautuva liike), on suotavaa, että oheisharjoitteluna harjoitettaisiin liikkuvuutta lonkkaniveleen vaikuttaviin lihaksiin monipuolisesti. Sagittaalitasossa tapahtuvat lonkkanivelen liikesuunnat ovat lonkan fleksio ja ekstensio, joita kyllä tulee tyypillisessä CrossFit harjoittelussa paljon. CrossFit harrastajan olisi tärkeää tehdä tukiharjoitteita myös muihin lonkkanivelen liikesuuntiin, jotta liikkuvuus pysyisi lonkassa optimaalisena ja jotta saavutetaan parempi liikekontrolli koko alaraajaan. Tämä tarkoittaa käytännössä aktivoivia ja vahvistavia harjoitteita lonkan adduktio, abduktio sekä kiertosuuntiin. Monipuoliset liikkuvuus ja aktivointiharjoitteet on hyvä sijoittaa esimerkiksi alkulämmittelyn yhteyteen, jolloin ne toimivat samalla myös treeniin valmistavina dynaamisina harjoitteina. Ennen raskasta treeniä tehtävät lihasten pitkäkestoiset venytykset eivät ole optimaalisia, sillä staattiset pitkät venytykset voivat vaikuttaa ennen treeniä tehtävinä lihaksen voimantuottoon heikentävästi.

Urheilulajeissa tapahtuvat suoritukset tapahtuvat liikkeessä, joten liikkuvuusharjoitteetkin kannattaa yhdistää liikkeeseen. Toiminnallinen liikkuvuusharjoittelu lisää ja ylläpitää lajissa tarvittavia lihaspituuksia paremmin kuin perinteinen paikallaan tapahtuva staattinen venyttely. Toiminnalliset liikkuvuusliikkeet herkistävät myös lihasta reagoimaan venytykseen ja soveltuvat sitä kautta myös hyvin urheilusuoritukseen valmistautumiseen. Hyvä lajinomainen liikkuvuus ennaltaehkäisee epätaloudellisia liikemalleja ja on myös näin ollen edellytys tehokkaalle urheilusuoritukselle. (Terve urheilija 2021.) Liikkuvuusharjoitteisiin on hyvä yhdistää ajatus, että harjoitetaan voimaa nivelten ääriasennoissa, joihin ei välttämättä lajiharjoittelussa mennä. Tällöin liikkuvuusharjoitteluun voi hyvin ottaa myös vastusta (esim. kuminauha, pienet levypainot) mukaan. Nivelen ääriasennossa voimaharjoittelu voi tarkoittaa lonkkanivelen osalta esimerkiksi sitä, että jos lajissa ei tule lonkan äärisisäkiertoa, valitaan oheisharjoitteluun liike, jossa lonkasta tuotetaan tästä asennosta voimaa.

Lähteet;
Pihlman, K, Luomala, T, Mäkinen, J. 2018. Liikkuvuusharjoittelu – hallittua voimaa ja liikkuvuut-ta. 1. painos. Lahti; VK-kustannus Oy.
Saarikoski, R. 2016. Jalkaterveys – Alaraajan ja jalkaterän nivelten ja lihasten kunto. Viitattu 1.4.2022.
Terve urheilija. 2021. Venyttely & liikkuvuusharjoittelu. Viitattu 5.5.2022.
https://terveurheilija.fi/harjoittelu/venyttely-ja-liikkuvuusharjoittelu/
UKK-instituutti. 2021. Liikkuvuus. Viitattu 1.4.2022.
https://ukkinstituutti.fi/fyysinen-kunto/kunnon-osa-alueet/liikkuvuus/

Kirjoittaja fysioterapiaopiskelija Mauri Tehola.

STABIILI Podcast Jakso 11 – Vieraana Jonne Koski ja Emilia Leppänen

Päivän jaksossa vieraina CrossFit-urheilijat Jonne Koski ja Emilia Leppänen. Jaksossa puhumme muun muassa Jonnen ja Emilian treenaamisesta ja siitä, miten he yrittävät ennaltaehkäistä loukkaantumisia.

Keskustelemme Jonnen ja Emilian treenitaustasta ja miltä heidän alkuaikojen treenaaminen näytti. Ovatko samat asiat edelleen heikkouksia ja vahvuuksia? ”Niistä saa käännettyä, ei ehkä isoimpii vahvuuksii, mut sellasii et pystyy sit taas hyvin suoriutuu”, Emilia pohtii omia alkuaikojen heikkouksia ja miten ne ovat kehittyneet vuosien varrella.

Puhumme myös loukkaantumisista. Altistaako CrossFit niille? Jonne ja Emilia kertovat myös omista loukkaantumisistaan sekä miten niitä yrittävät ennaltaehkäistä. ”Et semmonen liikkeen hidastaminen on ehkä paras tapa myös ennaltaehkäistä ja vahvistaa ”, Jonne kertoo erilaisista ennaltaehkäisevistä harjoitteistaan ja selittää asiaa lisää.

CrossFit sisältää pääsääntöisesti isoja moninivelliikkeitä. Selvitämme jakson aikana, kuuluuko Jonnen ja Emilian treenirutiineihin näiden lisäksi pienempiä, eristettyjä liikkeitä ja heikkojen lenkkien vahvistamista. ”Joka kerta kun me tehdään jotain voimatreeniä tai treenii ylipäätään ni tehään niiku sen päätreenin jälkeen jotain apuliikkeitä minkä avulla me koitetaan nimenomaan just ylläpitää sitä lihastasapainoa ja pitää lihakset sellasina et ne toimii mahdollisimman hyvin”, Jonne miettii apuliikkeiden merkitystä harjoittelussa.

Jaksossa käymme myös läpi, miltä Jonnen ja Emilian vapaa-aika näyttää. Voiko huippu-urheilija myös viettää ns normaalia elämää, vai mennäänkö kaikessa aina urheilu edellä? ”Mut kyl silti pitää pystyy nauttii elämän muista asioista myös ja kavereiden seurasta ja vapaa-ajasta”, Emilia miettii kertoessaan tasapainosta huippu-urheilun ja normaalin elämän välillä. ”Jos se olis mahdollista tehdä sitä vaan kolme kertaa viikossa ja kaikki muut päivät nauttii ja tehdä muita asioita niin varmasti tekisin niin, mut se ei riitä, et kyl siihen tarvii aika paljon uhrauksia”, kommentoi taas Jonne urheilijan elämän vaatimuksista.

Nappaa jakso kuunteluun saadaksesi tarkemmin selville, mitä jakson aikana puhuttiin!

STABIILI Podcast Jakso 5 – Painonnosto

Päivän jaksossa vieraana on Karoliina Paukkala, eli Karkki, joka on koulutukseltaan fysioterapeutti. Karkki on valmentanut useamman vuoden painonnostoa päivätyönsä ohella.

Jaksossa onkin teemana painonnosto ja sen fyysiset vaatimukset. Jaksossa keskustellaan lapsena ja nuorena tehtyjen asioiden merkityksestä motoristen taitojen oppimisessa, ja siitä miten ne myöhemmällä iällä vaikuttavat esimerkiksi painonnoston oppimiseen. Nämä taidot voivat vanhemmalla iällä myös auttaa meitä pysymään toimintakykyisempinä. ”Todennäköisesti sillon mummelina sit kun mä tuolla liukkaalla jalkakäytävällä luistelen menemään niin mä osaan ja pystyn suojaamaan itseäni paremmin kuin sellainen joka ei oo koskaan tällaisia lajeja harrastanut”, Karkki kommentoi omaa harjoitustaustaansa ja sen merkitystä.

Painonnosto on erittäin monipuolinen laji, joka vaatii eri fyysisiä ominaisuuksia, ja myös henkistä kanttia. Jakson aikana pyrimme löytämään vastauksen siihen, mitkä ne kaikista tärkeimmät fyysiset ominaisuudet ovat. ”Jos luontainen keho on niin että sä oot luontaisesti erityisen jäykkänivelinen tai sun pehmytkudokset ei jousta riittävästi, voi sanoo et joskus vähän liikaakin, niin painonnostosta voi kyllä muodostuu aika vaikea laji sellaiselle henkilölle”, Karkki pohtii yhden tärkeän fyysisen ominaisuuden merkitystä. Muut tärkeät ominaisuudet selviävät jakson aikana. Liikkuvuus on muiden fyysisten ominaisuuksien ohella tärkeää painonnostossa. Jaksossa pohditaan missä sitä liikkuvuutta varsinkin tulisi olla. Käymme myös läpi, minkä tyyppistä voimaa painonnosto vaatii yleisesti, sekä eri lihasryhmiltä.

Onko painonnostajilla yleisiä heikkoja lenkkejä? ”Mun mielipide on se, että kaikilta puuttuu taito ja voimaa riittää kyllä”, miettii Karkki meidän puhuessa painonnostajien yleisimmistä heikoista lenkeistä. Painonnosto saattaa ulkopuolisen silmiin näyttää vaaralliselta lajilta jossa loukkaantumisriski on suuri. Onko näin? Tämä selviää jakson aikana, ja myös se, minkä tyyppisiä loukkaantumisia painonnostossa usein ilmenee ja miksi. Puhutaan myös siitä, miten loukkaantumisia voi ennaltaehkäistä. ”Eli et käytä painoja joita et pysty vielä hallitsemaan”, Karkki kommentoi ennaltaehkäisyä.

Voimanosto. Painonnosto. Molemmissa lajeissa nostellaan tankoa, mutta onko niillä muuta yhteistä? ”Molemmilla on tanko kädessä, ja siihen se sit suunnilleen jääkin”, Karkki sanoo yhtäläisyyksistä. Tästä keskustellaan jakson aikana, ja myös siitä, miten lajit eroavat fyysisiltä vaatimuksiltaan.

Painonnosto on tärkeä osa CrossFittiä, ja Karkkikin on valmentanut useita crossfittaajia. Jakson aikana jaetaan omia kokemuksia ja näkemyksiä crossfittaajan yleisistä heikoista lenkeistä painonnostoa ajatellen, ja pohditaan myös mitä crossfittaajat voisivat tehdä toisin kehittyäkseen painonnostossa. ”Aina ja kaikilla 99.9 prosenttisesti liikkuvuus. Se on joko yliliikkuvuutta, tai aliliikkuvuutta”, Karkki kertoo selkeän mielipiteen crossfittaajien heikkouksista fyysisiä ominaisuuksia ajatellen.

Jaksossa jaetaan myös yleiset vinkit crossfittaajille ja muille, jotka haluavat kehittyä painonnoston parissa. Jos siis nämä, ja painonnosto muutenkin kiinnostaa, ota koko jakso kuunteluun!

STABIILI Podcast Jakso 3

Päivän podcastissa vieraana on fysioterapeutti ja fysiikkavalmentaja Lasse Rantala. Lasse on fysioterapian lisäksi opiskellut valmentajan ammattitutkinnon, sekä neurologista puolta Z-health- ja sensotraining-opinnoilla. Lasse tekee töitä fysiikkavalmentajana ja suorituskyvyn optimointi on keskeinen osa Lassen työtä.

Päivän jaksossa teemana on neurologinen harjoittelu ja aivojen toiminta, sekä niiden merkitys kivun synnyssä ja hoidossa, kuten myös suorituskyvyn optimoinnissa.

Neurologinen harjoittelu ei ole ehkä se kaikkein helpoiten selitettävissä oleva asia, varsinkaan pelkän puheen avulla, mutta jaksossa koitetaan saada selville mitä se konkreettisesti tarkoittaa. ”Ja ei sarkomeerit keskenään siellä päätä että nyt muuten hei jätkät mennään tosi säppiin ja aiheutetaan tälle urheilijalle hirveen kireet takareidet, vaan jostain se komento tulee. Ja näillä neurologisilla harjoitteilla pyritään vaikuttamaan siihen komentokeskukseen”, Lasse selittää.

Neurologista harjoittelua voidaan tehdä eri osa-alueiden, kuten näköjärjestelmän, propioseptiikan ja tasapainojärjestelmän, kautta. Näitä käydään jaksossa läpi. ”Näköharjoittelu taas, sillä ei ole hirveesti tekemistä niinkään sen kanssa että tarviiksä silmälaseja vai eksää tarvii silmälaseja”, Lasse kertoo näköharjoittelusta.

Tarkoittaako kipu aina, että jotain on rikki tai tulehtunut? Tästä puhutaan jaksossa, sekä siitä, miten neurologisella harjoittelulla voi vaikuttaa kipuun. ”Siit on kaheksan vuotta aikaa. Niin todennäköisesti siellä ei ole mitään paranemisprosessia meneillään, patologisesti välttämättä ei ole mitään mikä aiheuttaa sen kivun. Mutta kipu on aina todellinen, niiku se on”, Lasse kommentoi puhuessa mahdollisista syistä kivun taustalla. ”…mut se tarkoittaa sitä, että sun pitää tehdä niitä harjoituksia riittävän usein, riittävän kauan, jotta se tilanne jäis pysyväks, jotta sun aivot olis oppinu että tää oli ihan ok”, Lasse jatkaa harjoitteiden käyttämisestä kivun hoidossa.

Suorituskyvyn optimointi on podcastin yksi keskeisimmistä teemoista ja siitä puhutaan myös päivän jaksossa, tällä kertaa neurologisen harjoittelun näkökulmasta. Voiko neurologisella harjoittelulla vaikuttaa suorituskykyyn, ja miten? ”Jos se hengittäminen ei esimerkiks fyysisesti oo optimaalista niin todennäköisesti se vaikuttaa moneen asiaan” Lasse kertoo nostaessaan hengityksen esille yhtenä tärkeänä tekijänä suorituskyvyn optimoinnissa. ”Siinä sitä suorituskykyä voidaan parantaa hyvinki paljon riippumatta siitä mikä se sun suorituskyky käytännössä olis.” Lisää neurologiseen harjoitteluun liittyviä tekijöitä suorituskyvyn optimoinnissa selviää jakson aikana.

Jaksossa käydään myös läpi mitä harjoitteita jokainen voisi itse tehdä ja miten niillä voisi suorituskyvyn parantamisen lisäksi mahdollisesti vähentää loukkaantumisriskiä. ”Niin on se tietoisuus herännyt siitä sun kropasta aivoille ja päinvastoin, niin tämmöiset on niin kun semmoiset ihan vakiot mitä mä sanoisin et pitäisi tehdä kaikkien riippumatta siitä mikä se sun laji on.”, Lasse pohtii. ”Mä en usko siihen että kenelläkään on nii huonoa säkää, että pari kolme kertaa neljä kertaa vuodessa loukkaantuu”. Jos haluat saada paremman käsityksen yllämainituista asioista, sekä konkreettisia vinkkejä siihen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota ja millaisilla harjoituksilla voisi itse lähteä liikkeelle, ota jakso kuunteluun!