Nuorten lanneselän rasitusmurtumat

Blogitekstissä käydään läpi muun muassa mitä tarkoitetaan lanneselän rasitusmurtumalla, miten se oireilee ja miten sitä voidaan ennaltaehkäistä.

Lanneselän rasitusmurtumat ovat valitettavasti yhä useamman nuoren urheilijan riesa. Rasitusmurtuma syntyy usein pitkäaikaisen ja yksipuolisen rasituksen seurauksena. Ennen varsinaisen murtuman syntymistä voi tulla sen ensiaste eli rasitusosteopatia, jossa murtumalinjaa ei ole vielä havaittavissa. Kummatkin yleensä syntyvät liian nopeasti lisätystä harjoitusmäärästä tai -kuormasta, yksipuolisesta harjoittelusta tai tukirangan rakenteellisesta poikkeavuudesta. Tällöin keskivartalon voima pettää, jolloin nikamaan kohdistuva kuormitus kasvaa.

Rasitusmurtuma oireilee yleensä harjoittelun aikana tai sen jälkeen ja kipu provosoituu yleensä erityisesti taaksetaivutuksessa. Taaksetaivutus asettaa painetta ärtyneeseen kohtaan. Kipualueella esiintyy yleensä myös paineluarkuutta. Lepo usein helpottaa oireita, mutta pahentuessaan kipu voi jäädä päälle myös levossa. Ennen murtuman syntymää voidaan magneettikuvasta havaita nikaman takakaaressa turvotusta. Röntgenissä muutokset havaitaan vasta varsinaisen murtuman synnyttyä. Jos rasitus saadaan rauhoitettua heti alkavan murtuman vaiheessa, on paranemisprosessi noin 3 kuukautta, mutta rasituksen pysyessä samana, voi tilanne edetä murtumaksi, jolloin paranemisprosessi voi olla jopa 6–12 kuukautta. Jos rasitusta ei silloinkaan saada rauhoitettua voi tilanne edetä spondylolyysiksi, jolloin nikama alkaa höltyä. Pahimmillaan tilanne voi edetä spondylolisteesiin, jolloin luiset kaarirakenteet eivät enää jaksa pitää nikamia linjassaan, vaan päästävät nikamat liukumaan etu-takasuunnassa suhteessa toisiinsa.

Lanneselän rasitusmurtumia tulee yleisimmin lajeissa, joissa tulee paljon taivutus- ja kiertoliikkeitä, esimerkiksi taitoluistelussa, uinnissa, voimistelussa, jääkiekossa ja painonnostossa. Niin sanotuissa ison kentän lajeissa, kuten jalkapallossa ja salibandyssä tulee juoksussa paljon kovia voimia, jotka aiheuttavat rasitusta. Erilaisissa mailalajeissa, kuten jääkiekossa ja salibandyssä liike on toispuoleista, joka voi aiheuttaa pistemäistä kuormitusta.

Lanneselän rasitusmurtuman oireita tulee yleensä nuorille hieman ennen kasvupyrähdystä n. 10 vuoden ikäisille ja sen ympärillä. Tähän voi vaikuttaa virheellisen kuormituksen lisäksi myös esimerkiksi geeniperimä ja huono palautuminen. Nykyään nuoret keskittyvät vain yhden lajin harrastamiseen ja muut harrastukset jäävät pois jo nuorempana, jolloin keho altistuu yksipuoliselle harjoittelulle.

Tärkeintä oireiden selvityksessä ja kuntoutuksen suunnittelussa on taustatekijöiden selvittäminen. Oireiden syyt voivat olla hyvin yksilöllisiä, joten kuntoutuksen tulisi olla myös tehty yksilölle sopivaksi. Lanneselän oireilu on yleensä hieman yleisempää pojilla kuin tytöillä. Tytöillä pituuskasvu alkaa usein nuorempana, mutta pojilla pituuskasvu on yleensä rajumpi ja kestää pidempään, joka voi lisätä oireita. Kuntoutusta suunnitellessa fysioterapeutin ja valmentajan yhteistyön merkitys korostuu. Tällä tavoin fysioterapeutti voi suunnitella kuntoutusohjelman lajiharjoitteluun sopivaksi, jolloin nuori pääsee treenaamaan mahdollisuuksien mukaan yhdessä ryhmän kanssa ja näin myös lajin sosiaalinen puoli säilyy. Nuorille joukkueen kanssa treenaaminen on tärkeää, joten kuntoutussuunnitelma tulisi aina mahdollisuuksien mukaan luoda sellaiseksi, jossa nuori pääsee tekemään yhdessä muiden joukkuelaisten kanssa, vaikka tekisikin eri asioita. Näin nuoren motivaatio harvemmin laskee ja harjoitteet tehdään tunnollisemmin.

Kasvun aikana harjoittelun monipuolistaminen on tärkeää vammojen ennaltaehkäisemiseksi. Esimerkiksi monipuolinen kuntosaliharjoittelu olisi hyvä ottaa osaksi lajiharjoittelua. Erityisesti selkää tukevien lihasten vahvistaminen olisi tärkeää, jolloin lanneselän nikamien kuormitus vähenee ja vamman syntymisen todennäköisyys pienenee. Kuntosaliharjoittelun on ennen ajateltu vaikuttavan jopa negatiivisesti harjoitteluun sen ”viedessä aikaa” lajiharjoittelulta, vaikka tilanne onkin päinvastainen sen tukiessa ja kehittäessä lajiharjoittelua oikein yhdistettynä. Voimaharjoitteluun tulisi panostaa erityisesti kasvupyrähdyksen jälkeen. Kuntosaliharjoittelun lisäksi myös liikkuvuusharjoittelu tulisi ottaa osaksi treenirutiineja.

Kaikki selkäkipu ei ole aina vaarallista, mutta pitkään jatkuneista kiputiloista kannattaisi matalalla kynnyksellä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Mitä aikaisemmin kivun aiheuttaja saadaan selvitettyä, sitä lyhyempi on kuntoutusjakso.

Lähteet:

Tule kuntoon Oy. Nikamakaaren rasitusmurtuma ja rasitusosteopatia – miten syntyy.
https://tulekuntoon.com/erikoisosaaminen/ranka/lanneranka/nikamakaaren-rasitusmurtuma/

Stabiili-Podcast Jakso 41.

Kirjoittaja fysioterapiaharjoittelija Wilma Wilén

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *