Category Archives: MPF blogi

Maksimaalinen hapenottokyky

Asta kävi juoksemassa maksimaalisen hapenottokyvyn testin r5:lla. Testaajana toimi Mikael Paajanen. Katso uusimmasta YouTube-jaksosta miltä testi näyttää ja millaisen tuloksen Asta tällä kertaa sai!

Maksimaalinen hapenottokyky eli VO2max on aerobisen kestävyyden yläraja. Maksimaalinen hapenottokyky mittaa käytännössä kuntoilijan kykyä kuljettaa sisäänhengitetty happi lihaksiin ja kuinka lihakset pystyvät sitä hyödyntämään. VO2max on yksi kestävyyskunnon indikaattori, mutta myös aerobinen- ja anaerobinenkynnys, taloudellisuus sekä hermo-lihasjärjestelmän voimantuottokyky vaikuttavat suoritukseen. Lisäksi maksimaalinen hapenottokyky on hyvin lajisidonnainen!

Maksimaalisen hapenottokyvyn testissä määritellään laktaatti- ja ventilaatiokynnyksien avulla aerobinen ja anaerobinen kynnys. Loput harjoitusalueet määräytyvät näiden kynnysten avulla.

Tehokas kestävyysharjoittelu saavutetaan viiden harjoitusalueen avulla:
Z1 (PK1) 85% aerobisesta kynnyksestä = kevyt/palauttava alue
Z2 (PK2) alueen yläraja on aerobinen kynnys, jolloin laktaatit lähtevät perustasolta nousuun, ventilaatio kiihtyy ja hiilidioksidin tuotto suhteessa hapenkulutukseen lisääntyy
Z3 (VK1) alue on aerobisen ja anaerobisen kynnysten väli
Z4 (VK2) yläraja on anaerobinen kynnys, jolloin laktaatit lähtevät jyrkkään nousuun sekä ventilaatio kiihtyy suhteessa hiilidioksidin tuottoon
Z5 (MK) laktaatit, kuona-aineet ja happamuus jatkavat nousuaan

Kun halutaan kehittää kestävyyskuntoa, on päämääränä nostaa maksimaalista hapenottokykyä ja/tai nostaa kynnyksiä. Parhaaseen tulokseen päästään määrittämällä kynnyset, jonka mukaan voidaan kuntoilijalle koota tavoitteisiin sopiva harjoitusohjelma. Ota huomioon lajisidonnaisuus eli tietyt kynnykset ja sykkeet eivät ole suoraan siirrettävissä esimerkiksi juoksusta pyöräilyyn. Harjoittelun tehokkuutta on hyvä seurata eli testi kannattaa käydä uusimassa aika ajoin.

R5 Athletics and Health tekee maksimaalisen hapenottokyvyn testejä Helsingin Metsälässä ja Katajanokalla. Katso lisää täältä: https://www.r5.fi/kuntotestaus

Raskauden jälkeinen keskivartaloharjoittelu

Kirjoittaja fysioterapeuttiharjoittelija Sofie Bäckström

Vatsalihaksiin kuuluvat suora vatsalihas ja kolme leveää vatsalihasta: ulompi vino vatsalihas, sisempi vino vatsalihas ja poikittainen vatsalihas. Raskauden aikana suorat vatsalihakset erkaantuvat toisistaan, sillä suorien vatsalihasten välissä oleva valkea jännesauma (linea alba) venyy kasvavan vatsan myötä. Vatsan palautuminen raskauden jälkeen on hyvin yksilöllistä, mutta yleensä erkauma palautuu vähitellen kahden ensimmäisen kuukauden aikana. Keskivartaloharjoittelun voi aloittaa lantionpohjalihasten vahvistamisella ja välttää lajeja, joissa on voimakkaita hyppyjä, nopeita suunnan muutoksia ja raskaita kuormia. Kun lantionpohjan ja keskivartalon tuki on palautunut eikä virtsan pidätyskyvyssä ole ongelmia, voidaan siirtyä kuormittavimpiin liikuntamuotoihin progressiivisesti.

Lantionpohjan lihakset

Lantionpohja muodostuu tahdonalaisista lihaksista eli ihminen pystyy supistamaan lantionpohjalihaksia niin sanotusti ”omasta käskystä”. Lantionpohjan lihasten tärkein tehtävä on pitää lantion sisäelimet paikallaan ja estää niitä puristumasta alaspäin vatsaontelon paineen noustessa. Vatsaontelon paine nousee esimerkiksi yskiessä, aivastaessa tai vatsalihasten supistuessa. Lantionpohjassa on myös tärkeitä virtsaputken ja peräaukkokanavan sulkijalihaksia. Näin ollen hyvin toimivat lantionpohjalihakset ennaltaehkäisevät virtsankarkailua ja lantionpohjan laskeumia.

Raskauden aikana olisi jo tärkeää aloittaa lantionpohjan lihasharjoitukset, jolloin lihasten palautuminen ja kuntouttaminen on nopeampaa synnytyksen jälkeen. Lantionpohjalihaksia kannattaa lähteä harjoittamaan pian synnytyksen jälkeen. Lihasten harjoittaminen aloitetaan tunnistamisharjoituksilla. Näiden harjoitusten avulla lähdetään etsimään lantionpohjalihaksia ja opetellaan tunnistamaan lantionpohjalihasten supistus. Harjoitteisiin valitaan asento, jossa supistuksen tunnistaa parhaiten, esimerkiksi kylki- tai selinmakuuasento. Jos lantionpohjalihasten löytäminen tuntuu haastavalta, kokeile ensi kerralla, kun menet vessaan pysäyttää virtsasuihku kesken virtsauksen. Ota huomioon, että tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole sopiva harjoitus lantionpohjan lihasten harjoittelulle! Tunnistamisharjoitusta kannattaa tehdä monta kertaa päivässä. Kun tunnistamisharjoitukset onnistuvat, voit aloittaa lantionpohjalihasten voimaharjoitukset.

Voimaharjoitukset jaetaan kolmeen osa-alueeseen: maksimivoima, nopeusvoima ja kestovoima. Maksimivoimaa tarvitaan voimakkaissa ponnistuksissa, kuten nostotilanteissa. Nopeusvoima eli ennakoiva supistus tulee tarpeeseen äkillisissä ponnistuksissa, kuten aivastaessa tai nauraessa. Kestovoimaa tarvitaan päivittäisessä liikkumisessa, kuten kävellessä ja liikuntaharrastuksissa.

Jos olet yhtään epävarma tai sinulla on vaikea tunnistaa tai supistaa lantionpohjan lihaksia, suosittelemme kaikkia synnyttäneitä äitejä käymään äitiysfysioterapeutin vastaanotolla, jossa asiakkaalle sopivat harjoitukset ohjataan kädestä pitäen.

Syvä poikittainen vatsalihas ja vinot vatsalihakset

Poikittainen vatsalihas tukee selkärankaa ja lantiota yhdessä lantionpohjan, syvien selkälihasten ja pallean kanssa. Poikittaista vatsalihasta kannattaa lähteä etsimään aktivointiharjoituksella. Mene selinmakuulle ja koukista jalat. Tämän jälkeen lähde viemään napaa kohti selkärankaa ja samaan aikaan tunnustele sormillasi alavatsan lihasjännitystä. Pidä jännitystä yllä 5–10 sekuntia, jonka jälkeen rentouta lihakset. Kun harjoitus selinmakuulla onnistuu, poikittaista vatsalihasta voi kokeilla aktivoida esimerkiksi vatsamakuulla tai nelinkontin. Vatsalihasharjoitteisiin kannattaa ottaa mukaan myös sisään- ja uloshengitys. Vinoja vatsalihaksia kannattaa harjoitella monipuolisesti niin rotaatiokontrollin kuin kiertoliikkeen kautta.

Suorat vatsalihakset

Suoria vatsalihaksia lähdetään opettamaan supistumaan oikeaan suuntaan. Optimaalisessa supistuksessa lantionpohjan ja poikittaisen vatsalihaksen tuki säilyy ja samalla supistus tehdään tavallaan kohti keskilinjaa, jolloin vatsalihasten välinen vako kapenee ja napakoituu. Kaikissa keskivartalon liikkeissä on tärkeää edetä progressiivisesti asiakkaan kehityksen mukana!

Erilaiset selän ja lantion alueen kivut, paineentuntu alakerrassa, virtsan, ulosteen tai ilman karkailu sekä vatsan pullotus ja hankaluus löytää yhteys keskivartalon lihaksiin ovat merkkejä siitä, että sinun kannattaa kääntyä äitiysfysioterapeutin puoleen. Suosittelemme esimerkiksi Helsingissä https://www.femihealth.fi !

Lähteet:

Helsingin kaupunki 2020. Lantionpohjan ja vatsalihasten palautuminen synnytyksen jälkeen. Saatavana osoitteessa: <https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/raskaus-ja-synnytys/synnytyksen-jalkeen/lantiopohjan-palautuminen/>.

Sand, Olav & Sjaastad, Øystein V. & Haug, Egil & Bjålie, Jan G 2019. Ihminen: fysiologia ja anatomia. 8.–14. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Selkäkanava n.d. Aktivoi poikittainen vatsalihas. Saatavana ositteessa: <https://selkakanava.fi/vatsalihasharjoitukset-synnytyksen-jalkeen>.

Terveyskylä 2018. Kuntoutuminen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Saatavana osoitteessa: <https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/synnytyksest%C3%A4-toipuminen/kuntoutuminen-raskauden-ja-synnytyksen-j%C3%A4lkeen>.

Katsaus kyynärpään alueeseen: tenniskyynärpää ja golfkyynärpää

Kirjoittanut fysioterapeuttiharjoittelija Sofie Bäckström

Kyynärvarren luihin kuuluvat värttinä- ja kyynärluu, jotka niveltyvät toisiinsa. Tämän lisäksi olkaluu niveltyy sekä värttinä- että kyynärluuhun. Kyynärpäässä on siis 3 niveltä: olka-kyynärluunivel, olka-värttinäluunivel ja ylempi värttinä-kyynärluunivel. Olka-kyynärluunivel on sarananivel, joka tekee koukistus- ja ojennusliikettä. Olka-värttinäluunivel on taas rakenteeltaan pallonivel, mutta toiminnaltaan sarana-kiertonivel. Tämä nivel tekee koukistus- ja ojennusliikettä sekä mahdollistaa kyynärvarren kiertymisen sisään- ja ulospäin. Kolmas nivel eli ylempi värttinä-kyynärluunivel on kiertonivel, joka mahdollistaa yhdessä alemman värttinä-kyynärluunivelen kanssa supinaatio- ja pronaatioliikkeet. Nämä kaikki kolme niveltä ovat yhteisen nivelontelon sisällä.

Kyynärnivelen sivuilla on kaksi vahvaa nivelsidettä, jotka sallivat vain pienen sivuttaisliikkeen. Kyynärluunpuoleinen sivuside (lig. collaterale ulnare) sijaitsee kyynärnivelen mediaalipuolella ja värttinäluunpuoleinen sivuside (lig. collaterale radiale) sijaitsee taas lateraalipuolella. Tämän lisäksi värttinäluun päätä kiertää värttinäluun rengasside (lig. anulare radii), joka kiinnittyy etu- ja takaosastaan kyynärluuhun. Rengasside pitää ylempää värttinä-kyynärluuniveltä kasassa, mutta sallii kuitenkin kyynärvarren kierrot. Kyynärvarressa on myös valtavasti lihaksia, joiden päätehtävä on ranteen ja sormien liikuttaminen. Toki osa kyynärvarren lihaksista osallistuu myös kyynärnivelen koukistukseen ja kiertoliikkeisiin (supinaatio ja pronaatio).

Kyynärpään alueelle voi syntyä erilaisia kiputiloja, kuten tenniskyynärpää (lateraalinen epikondyliitti) ja golfkyynärpää (mediaalinen epikondyliitti). Tenniskyynärpää syntyy, kun ranteen ja sormien ojentajalihakset ylirasittuvat. Yleisimmin ylirasittunut lihas on extensor carpi radialis brevis (ranteen lyhyt värttinäluunpuoleinen ojentajalihas). Jatkuva käden puristusvoiman käyttö, huono rystylyöntitekniikka, toimistotyö, yksipuolinen liike tai työ, joka kuormittaa kyynärvarren lihaksia toistuvasti ranteen ollessa vääntyneenä altistaa tenniskyynärpäälle.

Yksi ja varmasti yleisin tenniskyynärpään oire on kipu. Kipua esiintyy olkaluun lateraalisen sivunastan alueella, johon kiinnittyvät ranteen ja sormien ojentajalihaksien jänteet. Kipu voi lisääntyä erityisesti, kun rannetta ja keskisormea ojennetaan, nivelnastaa painellaan tai sormia laitetaan nyrkkiin kyynärnivelen ollessa suorana. Kipu voi säteillä ylöspäin olkavartta pitkin ja alaspäin kyynärvarren ulkopintaa pitkin. Yleensä myös käden puristusvoima heikentyy, sillä sormien ojentajalihasten ja kyynärvarren supinaattoreiden voima on alentunut. Ulkosivunastaan kiinnittyneissä jänteissä tapahtuu sekä rakenteellisia että hermostollisia muutoksia. Alkuvaiheessa ulkosivunastan jänteeseen tai jänteisiin syntyy mikrorepeämiä, jotka eivät ehdi korjaantua ylirasitustilan takia. Vaivan myöhäisemmässä vaiheessa esiintyvän kivun oletetaan johtuvan muun muassa jänteen rappeumasta sekä verisuonten ja hermojen kasvamisesta jänteen sisälle.

Akuuttivaiheessa kipua lievitetään välttämällä rasitusta, joka on aiheuttanut kiputilan. Kivunlievitykseen voi kokeilla tulehduskipulääkkeitä ja -voiteita tai kylmähoitoa. Epikondyliittituki voi tulla tarpeeseen vaivan pitkittyessä. Lievästi puristava tuki laitetaan kyynärvarren ympärille, mikä estää lihaksia rasittamasta liikaa ulkosivunastan aluetta. Jos kipu on aiheutunut huonosta työergonomiasta, työtapaa täytyy muuttaa. Tenniskyynärpään hoitoon voi myös saada apua fysioterapeutilta. Erilaiset lihasharjoitteet ja venytykset edistävät tenniskyynärpään paranemisprosessia.

Golfkyynärpäässä kipu sijaitsee vastakkaisella puolella kuin tenniskyynärpäässä. Golfkyynärpään kipu kohdistuu kyynärpään sisäsivuun. Golfkyynärpään syntyyn vaikuttavat ranteen ja sormien koukistajalihasten sekä kyynärvarteen sisäkiertoa tuottavien lihasten liiallinen kuormitus. Nämä lihakset kiinnittyvät jänteillänsä olkaluun sisäsivunastaan, jonne tulehdus muodostuu. Vaiheittainen jänteen patologisen muutoksen prosessi voi johtaa jänteen rappeutumiseen ja korjaamattomaan fibroosiin tai kalkkeutumiseen. Golfkyynärpäätä esiintyy muun muassa pesäpalloilijoiden, keihäänheittäjien, kiipeilijöiden, golfareiden, puuseppien ja putkimiesten keskuudessa.

Golfkyynärpään oireita ovat sisäsivunastan paikallinen arkuus, kipu vastustetun ranteen koukistuksen ja kyynärvarren sisäkierron aikana, käden ja ranteen lihasheikkous sekä sormien tunnottomuus tai pistely (lähinnä nimetön ja pikkurilli). Akuuttivaiheessa on syytä lopettaa kipua aiheuttava toiminta. Kipua voi helpottaa särkylääkkeillä ja kylmähoidolla. Manuaalisesta terapiasta voi myös olla apua kivunlievityksessä. Kun akuuttivaihe on mennyt ohi, käden kuntouttamisen voi aloittaa. Kuntoutuksen ensimmäisenä tavoitteena on tuottaa kivutonta liikettä ranteella ja kyynärpäällä mahdollisimman suurella liikelaajuudella. Tämän jälkeen voidaan tehdä venytysharjoituksia sekä progressiivisia isometrisiä harjoitteita, jotka parantavat ranteen koukistajalihasten lihasvoimaa. Kun kuntoutuja on valmis palaamaan kipua aiheuttaneen työn tai harrastuksen pariin, on syytä tarkistaa, että hänellä on oikeanlainen tekniikka ja kunnolliset varusteet.

Lähteet:

Physiopedia n.d. Lateral Epicondylitis. Saatavana osoitteessa: <https://www.physio-pedia.com/Lateral_Epicondylitis>.

Physiopedia n.d. Medial Epicondyle Tendinopathy. Saatavana osoitteessa: <https://www.physio-pedia.com/Medial_Epicondyle_Tendinopathy>.

Saarelma, Osmo 2021. Tenniskyynärpää (epikondyliitti). Lääkärikirja Duodecim. Saatavana osoitteessa: <https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00335>.

12 syytä tehdä oheisharjoittelua

Keskivartalon tukea, yhden jalan liikkeitä, lapatukea, pakaran vahvistamista, tempolla ylös ja paussi siellä… Tukiliikkeet ja oheisharjoittelu ovat varmasti kaikille tuttuja termejä ja kaikilla on niistä todennäköisesti omanlainen käsityksensä. Suurin osa varmasti myös tietää, että niitä ei tehdä vaan huvin vuoksi, vaan niiden taustalta löytyy merkittäviä hyötyjä. Mutta mitkä ne hyödyt tarkalleen ottaen voivat olla, eli miksi sitä oheisharjoittelua oikeasti tehdään ja mitä se tarkoittaa?

Oheisharjoittelu on nimensä mukaisesti harjoittelua, jota tehdään jonkun muun ohella. Se on siis lajiharjoittelun ohella tapahtuvaa harjoittelua, joka ei kuitenkaan välttämättä sisällä varsinaisen lajin liikkeitä. Moni on varmasti nähnyt esimerkiksi painonnostajien tekevän erilaisia hyppyjä treeneissään, ja taas esimerkiksi pituushyppääjän tekevän painonnostoliikkeitä. Samoin eri lajien urheilijoiden nähdään tekevän esimerkiksi yhden jalan kyykkyjä, tempolla tapahtuvia yhden käden punnerruksia, lantionnostoja ja tasapainoa parantavia liikkeitä. Nämä ovat kaikki esimerkkejä oheisharjoittelusta, ja esimerkkejä löytyy loputtoman paljon lisää. Näitä liikkeitä ei todennäköisesti itse kilpailutilanteessa tule vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oheisharjoittelun avulla voisi parantaa myös sitä kilpailutilannetta. Oheisharjoittelun sisältö riippuu pitkälti lajista ja sen vaatimuksista, eli siitä, mitä ominaisuuksia lajissa tarvitaan. Esimerkiksi jalkapalloilijan ja voimanostajan oheisharjoittelu näyttää todennäköisesti aika erilaiselta lajin erilaisten vaatimusten takia.

Alkuteksti saattoi jo herättää joitain ajatuksia siitä, miksi oheisharjoittelua kannattaa tehdä. Syitä on kuitenkin monia, eikä vain se, että esimerkiksi itse kilpasuoritusta pyrittäisiin parantamaan. Tähän alle listaamme 10 syytä, miksi oheisharjoittelua kannattaa tehdä. Tämän luettuasi ei varmasti tarvitse miettiä kahta kertaa, otatko oheisharjoittelun mukaan treeneihisi.

1. Puolierojen korjaaminen. Lähes jokaisella meistä on jonkinnäköisiä puolieroja, mikä on periaatteessa täysin normaalia. Puolierot voivat kuitenkin urheilussa muodostua ongelmiksi niin suorituskykyä, kuin loukkaantumisriskiäkin ajatellen. Jos esimerkiksi kyykkäät aina niin, että toinen jalka tekee vähemmän töitä, et todennäköisesti saavuta optimaalista kyykkyä koskaan. Samaan aikaan heikommalla jalalla saattaa myös olla heikompi hallinta, ja se rasittuu joka toistossa väärin. Tai vahvempi jalka tekee enemmän töitä, ja rasittuu aina enemmän. Nämä voivat johtaa loukkaantumisiin. Oheisharjoittelulla pystytään korjaamaan näitä puolieroja.

2. Suorituskyky paranee. Niin kuin kohdassa 1 jo tuli ilmi, suorituskyky voi parantua puolieroja korjatessa. Tämän lisäksi oheisharjoittelulla harjoitellaan lajin vaatimia ominaisuuksia eri muodossa kuin itse lajisuoritus ja tehdään lajisuoritusta tukevia liikkeitä, mikä parantaa lajisuoritusta. Oheisharjoittelulla pyritään myös usein enemmän eristetysti vahvistamaan tiettyjä heikkoja kohtia ja parantamaan kehon hallintaa. Esimerkiksi kyykyssä saattaa olla niin, että iso pakaralihas ei oikein aktivoidu, mikä taas tarkoittaa sitä, että kyykystä ei todennäköisesti saada täyttä potentiaalia irti, ja pakaralihasta vahvistaessa kyykkykin paranee.

3. Loukkaantumisriski vähenee. Oheisharjoittelulla voidaan esimerkiksi korjata puolieroja ja parantaa kehon hallintaa, mikä mahdollistaa optimaalisemman rasituksen, sekä turvallisemman harjoittelun ja kilpailemisen. Tämän lisäksi oheisharjoittelulla voidaan vahvistaa sellaisia lihaksia, jotka lajinomaisessa harjoittelussa ehkä jäävät vähemmälle aktivoinnille, ja jäävät täten heikoiksi ja voivat altistaa loukkaantumisille, samoin kuin sellaisia kohtia, jotka urheilijalla muista syistä ovat jääneet heikoiksi lenkeiksi. Näiden asioiden huomioiminen fiksussa oheisharjoittelussa vähentää loukkaantumisriskiä.

4. Tulet vahvemmaksi. Faktahan on se, että esimerkiksi kyykkäämällä, vetämällä maasta ja tekemällä penkkipunnerrusta tulee vahvemmaksi. Mutta jos oheisharjoittelun avulla esimerkiksi panostaa tukilihasten vahvistamiseen ja puolierojen korjaamiseen, tulee todennäköisesti vielä vahvemmaksi ja voimantuotto paranee. Tämän lisäksi oheisharjoittelu todennäköisesti vähentää loukkaantumisriskiä, minkä ansioista voi treenata ilman loukkaantumisia, mikä taas edistää kehitystä. Voima itsessään taas on tärkeää monessa, ellei jopa jokaisessa lajissa jollain tapaa, minkä takia sitä tulisi treenata, vaikkei oma laji olisikaan varsinainen ”voimalaji”.

5. Kehon hallinta ja tasapaino paranevat. Oheisharjoittelulla voidaan parantaa kehon hallintaa, mikä on kaikissa lajeissa jollain tapaa tärkeää, kuten myös ihan arkielämässä. Tekemällä esimerkiksi yhden raajan liikkeitä ei pelkästään korjata puolieroja, vaan parannetaan myös kehon hallintaa ja tasapainoa. Vahvistamalla lavan alueen lihaksia voidaan parantaa lavan, olkapään ja niskan hallintaa. Kehon hyvä hallinta ja tasapaino ennaltaehkäisevät loukkaantumisia ja parantavat suorituskykyä, ja auttavat meitä suoriutumaan paremmin myös arjessa.

6. Kehon hahmottamiskyky paranee. Oheisharjoittelun avulla parannetaan kehon hahmottamiskykyä tekemällä erilaisia liikkeitä, myös niitä, joita ei itse lajiharjoittelussa tule tehtyä. Näitä liikkeitä tehdään usein myös erilasilla tempoilla ja hallitummin, mikä auttaa hahmottamaan omaa vartaloa. Myös ymmärrys ympäristön ja ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta omaan kehoon ja sen liikkeisiin paranee.

7. Omien heikkouksien tunnistaminen. Sen lisäksi, että oheisharjoittelulla voidaan korjata kehon heikkoja lenkkejä, sen avulla voidaan myös oppia tunnistamaan niitä. Oheisharjoittelussa tehdään liikkeitä, joita itse lajiharjoittelussa ei tule vastaan, minkä takia heikot lenkit eivät ehkä ole koskaan löytyneet. Urheilijalle saattaa tulla yllätyksenä vinojen vatsalihasten olevan heikot ja lantionhallinnan huono, vaikka hänellä erottuukin selkeästi sikspäkki. Omien heikkouksien tunnistaminen on tärkeää, jotta ymmärtää omaa kroppaansa paremmin, ja ymmärtää myös miksi tiettyjä asioita tulee harjoitella.

8. Harjoitusmäärän lisääminen ja harjoittelun monipuolisuus. Yksi syy tehdä oheisharjoittelua on myös saada lisää harjoitustunteja kasaan monipuolisemmalla rasituksella. Varsinkin huippu-urheilijan täytyy harjoitella paljon halutessaan olla hyvä. Isoja perusliikkeitä ja lajinomaisia liikkeitä ei kuitenkaan voi tehdä loputtomiin, sillä samojen liikkeiden toistuva tekeminen rasittaa niin hermostoa, lihaksistoa, niveliä kuin psyykkistäkin puolta. Se ei myöskään kehityksen kannalta ole optimaalista. Oheisharjoittelun avulla voidaan kuormittaa kroppaa eri tavoin, jolloin rasituksesta tulee optimaalisempaa ja tasaisempaa, ja kroppa pystyy toimimaan monipuolisemmin. Vaihtamalla lajinomaista harjoittelua osittain oheisharjoitteluun saa harjoitustunnit pidettyä samana tai korkeampina, kun taas harjoittelusta todennäköisesti tulee monipuolisempaa ja fiksumpaa, ja kroppa kestää harjoitusmäärää paremmin.

9. Liikkeiden taloudellisuuden paranee. Vahvistaessa kroppaa monipuolisesti ja poistaessa puolieroja voidaan optimoida suorituskykyä, mikä tarkoittaa myös sitä, että liikkeet voidaan tehdä taloudellisemmin ja ilman kipua. Jos kuvitellaan esimerkiksi CrossFittiä lajina. Pystyt ehkä runnomaan voimalla yhden maksimitoiston rinnallevedossa. Mutta entä jos toistoja täytyykin tehdä 50 kappaletta? Jos kehon hallinta on huono ja puolieroja löytyy, liike ei todennäköisesti enää pysy taloudellisena muutaman toiston jälkeen, toistot eivät enää sujukaan niin helposti ja esimerkiksi alaselkäkin saattaa alkaa kipeytyä. Oheisharjoittelu auttaa myös tähän!

10. Epäedullisten liikemallien poisoppiminen ja edullisten liikemallien oppiminen. Epäedulliset liikemallit voivat olla tiedostamattomia tai tiedostettuja liikemalleja, jotka eivät ole optimaalisia suorituksen kannalta. Esimerkiksi aiemmat loukkaantumiset tai aiempi lajitausta ovat voineet aiheuttaa epäedullisia liikemalleja, jotka voivat olla haitaksi suorituskyvyn kannalta, mutta myös loukkaantumisriskiä ajatellen. Myös itse laji saattaa aiheuttaa joitain epäedullisia liikemalleja. Näitä voi oheisharjoittelun avulla oppia pois, ja sen sijaan oppia tilalle edullisia liikemalleja, jotka edesauttavat laadukasta ja turvallista harjoittelua ja parantavat suorituskykyä.

11. Liikkuvuus paranee ja lihaskireydet vähenevät. Oheisharjoittelulla pyritään myös parantamaan liikkuvuutta. Liikkuvuus on tärkeää pystyäkseen saavuttamaan lajin vaatimat asennot turvallisesti ja optimaalisesti. Liikkuvuuden lisäksi tärkeää on pystyä hallitsemaan liike koko liikeradalla. Harjoittelu voi esimerkiksi sisältää liikkeitä uusilla ja kokonaisilla liikelaajuuksilla, mitä normaalissa lajiharjoittelussa ei välttämättä tule tehtyä. Oikeiden lihasten aktivoituessa suorittaminen on myös optimaalisempaa eikä lihaskireyksiä synny niin paljon. Tämä taas itsessään auttaa parantamaan liikkuvuutta.

12. Valmistaa kroppaa kohtaamaan erilaisia tilanteita. Unelmatilanteessa tiedät etukäteen jokaisen liikkeen, mitä elämässä ja harjoittelussa voi tulla vastaan. Mutta voimme niin urheilussa, kuin normaalissakin elämässä joutua erilaisiin tilanteisiin ja asentoihin. Monipuolisella oheisharjoittelulla pystymme valmistamaan kroppaa kohtaamaan erilaisia asentoja, eikä vain niitä tuttuja ja turvallisia, ja näin ollen todennäköisesti vähentämään loukkaantumisriskiä uuden asennon kohdalle sattuessa ja myös suoriutumaan niistä paremmin. Tämä on tärkeää esimerkiksi CrossFitissä, jossa saattaa tulla eteen minkälainen liike tahansa, mutta myös arkielämässä joutuessasi esimerkiksi yhtäkkiä siirtämään raskaan esineen tai korjaamaan tasapainon epätasaisella alustalla.

MyPowerFix tarjoaa harjoittelua tukevia oheisohjelmia sekä fysioterapiavastaanoton CrossFit Takomolla Helsingin Pitäjänmäellä (Takkatie 7). Järjestämme myös seminaareja ja kursseja. Katso kaikki verkko-ohjelmat verkkokaupasta ja ajanvarauksen vastaanotolle löydät ajanvarausvälilehdeltä.

Juoksijan polvi

Juoksijan polvi on toiseksi yleisin juoksijan vamma, ja yleisin polven lateraalipuolen kivun aiheuttaja juoksijoilla. Vaivalle tyypilliset oireet ovat pistävä ja/tai poltteleva kipu polven ulkosyrjässä, polvinivelen yläpuolella. Alkuvaiheessa polven kipu saattaa helpottaa lämmitellessä, mutta vaivan pitkittyessä polvikipu pahenee rasituksen myötä. Kipu tuntuu varsinkin kannan iskeytyessä maahan ja kipu voi myös säteillä reiteen tai sääreen. Yleensä kipu pahenee alamäkeen juostessa tai portaissa alaspäin kulkiessa. Kivun lisäksi saattaa esiintyä naksahtava ääni iliotibiaalijänteen liikkuessa reisiluun päällä, sekä turvotusta reiden ulkosyrjän alueella.

Juoksijan polven syyt ovat moninaiset eivätkä täysin selkeät. Teorioita on erilaisia, mutta yhteistä niillä on, että kivun ajatellaan liittyvän iliotibiaalijänteeseen, minkä takia juoksijan polvi tunnetaan myös nimellä ITBS (Iliotibial Band Syndrome). IT-jänne on paksu jänne, joka kulkee tensor fascia latae- ja gluteus maximus-lihaksista reiden ulkosyrjää pitkin kiinnittyen sääriluun yläosaan. Kivun ajatellaan johtuvan IT-jänteen alemman osan ärsyyntymisestä ja tulehduksesta sen liukuessa reisiluun yli polven toistuvassa ojennuksessa ja koukistuksessa. Vaivaan saattaa joskus myös liittyä polven ulkosyrjällä olevan limapussin tulehdus.

Juoksijan polvi-vaivan taustalla voi olla useita syitä, joista moniin pystyy vaikuttamaan. Liian runsas juoksumäärä, jalan rakenteelliset poikkeavuudet ja vanhat tai vääränlaiset juoksukengät voivat olla vaivan taustalla, mutta myös vääränlainen juoksutekniikka, heikot lonkan ulkokiertäjät ja loitontajat, heikot reiden koukistajan ja ojentajat, jalkaterän ylipronaatio ja virheellinen biomekaniikka.

Juoksijan polvi hoidetaan lähtökohtaisesti konservatiivisin keinoin, mutta vaikeat tapaukset saattavat joskus vaatia leikkaushoitoa. Juoksijan polvi-vaivassa IT-jänne on usein kireä, ja sen venyttely voi helpottaa oireita. Tämä onkin ehkä yleisin ohje mitä vaivan hoitoon suositellaan pikaisella google-haulla. Venyttely on tässä tapauksessa kuitenkin vain oireiden lievitystä, eikä välttämättä poista varsinaista ongelmaa.

Yhdistelmä eri hoitomenetelmiä on ainakin urheilijoilla toiminut parhaiten oireiden vähentämisessä sekä palauttaakseen heidät vammaa edeltävälle tasolle. Nämä eri hoitomenetelmät ovat lepo (2-6 viikkoa), kivunlievitys, venyttely, voimaharjoittelu ja juoksutapojen muokkaus. Juoksun pariin palaaminen kannattaa tehdä maltillisesti.

Ennaltaehkäisynä toimii muun muassa harjoitusmäärän maltillinen lisääminen, varovaisuus alamäissä juoksukauden alussa, reiden ulkosivun ja pakaroiden liikkuvuudesta huolehtiminen, lonkan loitontajien ja ulkokiertäjien vahvistaminen, jalkaterän vahvistaminen ja mahdollisen jalkojen pituuseron huomioonottaminen fysioterapeutin kanssa.

Fysioterapiassa selvitetään asiakkaan yksilökohtaiset syyt vaivan syntyyn ja lähdetään niiden pohjalta korjaamaan ongelmaa pala kerrallaan. Fysioterapiassa selvitetään mahdolliset virheasennot, liikekontrollin häiriöt, voimanpuutteet sekä analysoidaan kävely- ja juoksutekniikkaa. Näiden pohjalta arvioidaan mahdolliset vaivan aiheuttajat ja pyritään korjaaman ne asiakkaan tavoitteiden pohjalta. Fysioterapia toimii myös ennaltaehkäisevästi jo ennen vaivan syntyä. Selvittämällä kehon heikkoja lenkkejä ja korjaamalla juoksutekniikkaa saadaan juoksusta tehokkaampaa ja turvallisempaa! Varaa aika fysioterapiaan alla olevasta linkistä.

https://nettivaraus5.ajas.fi/ajanvaraus.php?lid=7a3355a8e8f4

Aloita juoksuharrastus fiksusti ja turvallisesti! Hanki itsellesi omaan kuntotasoon sopiva juoksuohjelma MPF run-ohjelmista:

Lähteet:

Aderem, J., Louw, Q.A. Biomechanical risk factors associated with iliotibial band syndrome in runners: a systematic review. BMC Musculoskelet Disord 16, 356 (2015). https://doi.org/10.1186/s12891-015-0808-7

Physiopedia. Iliotibial band syndrome. 2020. Saatavilla: https://www.physio-pedia.com/Iliotibial_Band_Syndrome

Beals, C., Flanigan, D. A Review of Treatments for Iliotibial Band Syndrome in the Athletic Population. Journal of Sports Medicine. 2013. https://doi.org/10.1155/2013/367169

Juoksija-lehti 3/2019 Tehovenytykset juoksijan polveen. Saatavilla: https://www.juoksija-lehti.fi/tehovenytykset-juoksijan-polveen/